Sillä on uusi tyttöystävä. Miten se voi sattua niin paljon? Miksi mä kelaan muistoja läpi uudelleen ja uudelleen? Miksi kaikki jumalauta muistuttaaa siitä ihmisestä? Teen henkistä kuolemaa. Mä en pysty ajattelemaan oikein mitään muuta. Mä hajoan koko ajan enemmän ja enemmän. Kuuntelen kaikkia kappaleita. Kelaan taaksepäin uudelleen ja uudelleen. Miksi mä teen tän itselleni? Haluan huutaa, raivota ja rikkoa paikkoja. Satuttaa muita ja itseäni.
Mulla on torstaina säätiöllä psykologi ja psykiatri. Mä en tiedä mistä siellä puhutaan ja se pelottaa mua. Perjantaina mulla on poli ,mihin tulee mun täti mukaan puhumaan add:stä ja sen mahdollisuuksista mulla. En jaksa. Tätä. No hyvähän,että pääsen käymään kaikilla kolmella,mutta emmä tiiä mitä mun pitäs puhua, ku on niin paljon kaikkea. Ahistaa niin helvetisti. Raavin viime viikolla itseltäni ihon auki kädestä ja vähän jalastakin, toisessa jalassa polven yläpuolella mustelma koska hakkasin itseäni. Haluan vaan pahoinpidellä ja satuttaa itseäni. Henkisesti sen osaan oikein hyvin jo.
It's a good thing tears never show in the pouring rain
As if a good thing ever could make up for all the pain....
.... And now you're gone it's like an echo in my head
And I remember every word you said....
.... And you never were
and you never will be mine
No you were never were
and you never will be mine....
.... And I am helpless sometimes
Wishing's just no good
Cause you don't see me like I wish you would....
....But you never were and you never will be mine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3