Mä olen oikeasti pahoillani että olen tällänen. Anteeksi. En mä tarkoita satuttaa sua millään mitä sanon. En mä halua satuttaa sua. Enkä halua että sulle tulee paska olo. Haluisin olla mahollisimman hyvä ystävä sulle, mutta mä en osaa. Anteeks. Yritän parhaani parantaa tapani,mutta en tiedä onnistunko.. Yritän kumminkin.... Haluisin auttaa sua mut en vaan osaa......
Mä unelmoin lämpimästä. Unelmoin kesästä. Unelmoin siitä kuinka kirjoitan ylioppilaaksi. Mietin sitä kun muutetaan kämppiksiksi. Sitten kun molemmat on päässy jatko-opiskelemaan. Mietin kuinka mulla on jossain vaiheessa poikaystävä. Ajattelen kuinka kaikki ois niin hyvin. Asiat ei vois enää siitä parantua. Olisin onnellinen.
miten mä muka pääsisin sinne asti? Mä pelkään niin helvetin paljon. Mä pelkään enemmän kun uskallan kellekkään tunnustaa. En ees sulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3