-------

En oo kirjottanu pitkään aikaan taas. Niin paljon asioita pyörii päässä. Oon riidelly kotona aika paljon. Ollut aika tuskaista. Mun asuntohakemus laitettiin menenmään ja torstaina on kokous siitä kuka pääsee siihen "ohjelmaan" ja kuka ei. Toivon niin paljon et pääsisin mut mun tuuril en pääse... Yritän ajatella etten saa sitä etten pety hirveästi jos en saa asuntoa. Mua on ahistanut. Aika paljon. Oon ollut koulussa, jaksanut jotenki mut ollut muutaman tunnin pois. En tiedä miten selviän vielä 4 (??) viikkoa....

Keskiviikkona mul aika psykofyysiseen terapiaan ja psykoterapia asia etenee kai pikkuhiljaa. Äitinkään kanssa en ole kauhean hyvissä väleissä. Tuntuu et kaikki vaan kaatuu päälle. Ja melkein joka ilta kun alan nukkumaan ja joka aamu kun herään ensimmäinen asia mikä tulee mieleen on se ihminen. Juurikin se ihminen. Miksi mä en vaan voi unohtaa. Inhoan ja vihaan itseni sen takia ettää ajattelen sitä niin paljon.


Oh no, here we are
Can’t believe the timing, yesterday you’re smiling
I guess we both played our parts
Very entertaining, but it’s such a shame
That we lost our way from the nights we danced
The bands were playing
I say I’m over you, but I’m not sure that it’s true

I am falling and I’m too weak to fly
Now my heart’s wide open
And you’re the reason why
I’ve been broken from the scars that I forgave
Spent a long time running from the mess we’ve made
And oh, but I’d do it all again

Come on heart let me in
Days could be so bright and the weight could be lighter
And we both know so don’t pretend
Makes it all so hard when I see that we’re far
From the way we were, oh, the nights we danced
The bands were playing
I say I’m over you, but I know that’s not true

‘Cause I am falling and I’m too weak to fly
Now my heart’s wide open
And you’re the reason why
I’ve been broken from the scars that I forgave
I’ve spent a long time running from the mess we’ve made

And oh, if I found a way just to hit rewind
Would it be enough to change your mind
And this time I’d make you stay
And I remember how we used to be
And giving you up ain’t so easy
But since you walked away

I am falling and I’m too weak to fly
Now my heart’s wide open
And you’re the reason why
I’ve been broken for the scars that I forgave
I’ve spent a long time running
But I know I’d do it all again

I am falling and I’m too weak to fly
Now my heart’s wide open
And you’re the reason why
I’ve been broken for the scars that I forgave
I’ve spent a long time running
From the mess we’ve made
And oh, but I’d do it all again

Loser

Mä en jaksa. Mä en vittu jaksa. Eilen koulu alkoi. Kyllä mä sinne jotenkin jaksoin raahautua, mutta tänään mä nukahdin melkein joka tunnille. Huomenna sitte kuntoutuksen seurantatapaaminen. Jännittää nähdä muita näin pitkän tauon jälkeen. Sitten se on ohi. Ehkä nähdään vapaa-ajalle ehkä ei. En tiedä. Tänään oli poliki. Puhuttiin paljon eri asioista. Mun psykoterapiasta ja että se alkaa nyt kevään aikana. Siitä, että se laittaa uuden lähetteen psykofyysiseen terapiaan. Se kysy mun viiltelystä. Mä sanoin et sitä on ollut kaks kertaa. Mulla oli kahen kuukauden tauko, mut sit lipsahdin. Mua on ahistanu parina viikkona enemmän. Ei nyt enemmän ku yleensä mut enemmän ku viime aikoina. Lauantai ilta oli kauhea, söin pussillisen tortillasipsejä ja juustokastiketta jonka huomasin myöhemmin olleen vanhentunutta. Sit mua ällötti ja oksetti ja menin röökille. Poltin itseäni röökillä käteen. En saanut aikaiseksi kuin kaksi pientä jälkeä. Säälittävää. Sitten menin kotiin ja viilsin 45 kertaa. Menin kolmelta nukkumaan ja heräsin tunnin päästä koska sain ruokamyrkytyksen juustokastikkeesta. Sunnuntai menikin nukkuessa.

Olin salaa iloinen ruokamyrkytyksestä koska söin liikaa. Ruokamyrkytyksen takia en paljoa pystynytkään syömään enkä olisi kyllä halunnutkaan. Mua ällöttää itseni. Oon painanut vuoden ajan saman verran. Mä haluan laihtua. Nyt kun olen taas normalisoitunut myrkytyksen jälkeen syön taas normaalisti. Vituttaa.

Alkuviikosta tuli äidinkin kanssa riitaa. En ollut kotona auttamassa vaan parhaan kaverin kanssa ulkona ja riitahan siitä syntyi koska sitten myöhemmin en halunnut lähteä käymään äidin kanssa jossain. Olen kuulemma itsekäs. Haukuin mummia ja äiti tuli kysymään et mitä mä sanoin että sanopa uudelleen, mä löin äitiä. 4 kertaa. Sen jälkeen sain kuulla että " Luulitsä raukka rukka luuseri pelkuri että mä oisin lyönyt sua takas? Jos oisin lyöny ni et istuis enää siinä." Ja sitten mummi sanoi että musta on tullut paholainen. Vittu joo olen siis itsekäs raukka pelkuri luuseri paholainen. Mä en oikeesti vaan voinut hallita sitä mun vihaa mua suututti niin paljon. Vitun pelkuri menisit oikeesti hoitoon. Mikä vittu mua vaivaa? Vittu mä olen sairas. Anteeksi. Äitiä ei sitä paitsi enää kiinnosta mun tekemiset tai mikään muhun liittyvä. Hyvä vaan. Ei mussa oo mitään mikä pitäs edes kiinnostaa.

Vihaan itseäni. Halveksin itseäni. Mä haluan itseäni pakoon mutta en mä vittu pääse. Miten sä muka pääsisit itseäsi karkuun? Et mitenkään. Haluan pois.

Kuvapostaus

Dream

Tajusin eilen iltapäivällä,että vuosi vaihtuu. Eilen olin ihan edellisessä päivässä. Ilta meni hyvin. Söin. Katoin telkkaria. Kävin kattomassa raketteja. Vuosi vaihtui. Valoin tinoja. Luin kirjaa. Ajattelin että ehkä tää vuosi alkaakin ihan hyvin. Heräsin seittemältä, luin kirjan loppuun koska olin nukahtanut neljäksi tunniksi ja jatkoin nukkumista. Seuraavan kerran herään 10.15 unestani. Makaan sänyssä hiljaa muutaman minuutin ja purskahdan itkuun. Joka jatkuu seuraavat 30 minuuttia putkeen.

Mä oon sen luona. Siitä se uni alkaa muistaakseni. Yllätysvierailu. Se ottaa mut iloisesti vastaan, soittaa mulle jonkun söpön biisin ja kertoo kuinka silläkin on ollut ikävä mua. Niitten olohuone on valtava, ihan erilainen kui oikeasti. Siellä on suuria nojatuoleja, joista se tekee pyöreän ringin. Mä autan viimeisten tuolien kanssa. Ringin jossa tuolien selät on ympyrän keskustaa vasten ja keskellä on sänky. Joka ilmestyi siihen yhtäkkiä (?)... Unessa juoksen sen syliin halaten lujasti. Meillä ei riitä aika sellaiseen. Päädymme vain halailemaan sänkyyn. Lähtiessäni kai puhutaan,että nähdään pian. Kun lähden nään parhaan kaverin ja kiirehdimme johonkin. Uni loppuu. 

Ei tuon pitäisi aiheuttaa henkeäsalpaavaa itkukohtausta. Pahin oli juuri se,että silläkin oli ikävä mua. Tänään olin koko iltapäivän parhaan ystävän kanssa. Yritettii väkertää eri koulujuttuja ,mutta melko loppusuoralla mä yhtäkkiä purskahdan itkuun. Alan vaan yhtäkkiä itkeä. Samaa tukehduttavaa itkua. Mitä mä teen? Ei mun pitäisi järkyttyä yhdestä helvetin unesta noin paljon. Säälittävää. Kaiken lisäksi tänään kauhea ruoka-ahdistus. En syönyt aamulla mitään, päivällä kourallisen suklaata. Kotona vähän ruokaa ja loput sipsit,avasin kyllä juustokastikepurkin ja tämän lisäksi jälkiruokaa ja suklaata. Ruokailun jälkeen kävin lenkillä. Jälkiruoka ja sipsit vasta lenkin jälkeen.... Tää ei nyt suju niin kuin tahtoisin. Haluan laihtua. Yrittäisin edes enemmän niin ehkä tapahtuiski jotain.... Menee hermot itseeni. argh.....