Mä olen aina ennen tykännyt kaikista vuodenajoista, mutta eniten kesästä. Nyt mä tykkään eniten talvesta ja vihaan kesää. Talvessa mä pidän kylmyydestä ja lumesta. Olin niin innoissani kun tuli lunta. Eipä tarvitse enää olla innoissaan. Masentaa, kun ei ole enää lunta. Ehdin jo toivoa, että saisin syntymäpäiväksi lunta. No en luultavasti saa kun syntymäpäivä on ensi viikolla.
Viime aikoina on vähän ahdistanut ja masentanut ja ollut olo jota en oikein osaa itsekään kuvailla. Välillä olo on siedettävä ja joskus haluan satuttaa. Satuttaa paljon. En kumminkaan ikinä satuta.
Polille on aika ensi viikolla. En taaskaan oikein tiedä mitä sanoa hoitajalle. Kerronko pahasta olosta jota en osaa kunnolla edes kuvailla. Vai sanonko,että kaikki on hyvin.
Kuulen välillä päästä kaukaisia ääniä ja keskusteluja, joista en saa selvää. Osaan vaan erottaa puhujan sukupuolen ja äänenpainon. Vaikka en kuule mistä siinä puhutaan, tuntuu kuin joku mun sisällä pyrkisi ulos. Vaikka mun naama olisi peruslukemilla se joka keskustelee niin sillä on erilainen ilme tai olo ja tuntuu kuin se muuttaisi mun kasvojen ilmeitä tai mun mielialaa vaikka se ei oikeasti muuta. Olen tarkistsnut mun kasvot joskus näissä tilanteissa peilistä, koska en ollut ihan varma. Tätä on tapahtunut mulle ala-asteesta asti enkä ole oikein ikinä osannut selittää sitä kenellekkään.
mitä täällä tapahtuu. mulla on epätodellinen olo ja oon ihan pihalla enkä ymmärrä enää. haluan itkeä ja satuttaa mutten pysty. kertokaa joku mitä täällä tapahtuu.
