Difficult week

Syysloma. Mulla piti olla tänään sosiaaliohjaaja mut en jaksanu olla. En myöskään halunnut jättää parasta ystävää yksin. En halunnut enkä uskaltanut. Mä pelkään vaikka se on sanonut ettei sille mitään syytä ole. Oltiin sen kanssa perjantaina juomassa. Oli todella hauskaa vaikka joukossa onkin jotain aukkoja kai? En oo varma muistanko kaiken vai en. Pääasia oli että hauskaa oli. Ja unohti kaiken vähäksi aikaa. Pieni tauko pitää kyllä pitää.

Keskiviikkona pidän yksin-aamupäivän ja menen isän haudalle. Haluan mennä sinne yksin. Haluan ajatella asioita ja olla hetken yksin surullinen. Sen jälkeen kyllä olen parhaan ystävän seuran tarpeessa. Se osaa aina lohduttaa mua ja vaikka se ei sanoisikaan mitään niin se auttaa. Kunhan se on mun vieressä. Torstaina toimintaterapeutti. Mua jännittää tosi paljon. En yhtään tiedä mitä siellä tapahtuu. Apua.

Eilenkin oli vaikea päivä koska siitä on kuusi kuukautta kun olin siellä. Kuulostan säälittävältä ja typerältä, mutta en mä vain voi olla ajattelematta ja katumatta asiaa. Miettimättä sitä,että olin silloin aika hyvässä kunnossa ja voin suht hyvin. Tällä hetkellä en tiedä mitä mulle kuuluu. Mua ahdistaa. Mulla luultavasti(?) on ADD. Olisin helpottunut jos selviäisi onko mulla se vai onko mulla jotain muuta vai pelkkä masennus.

Eilen kun oltiin ratikassa mä aloin yhtäkkiä pelätä,että joku ampuu mut. Joko joku niistä kanssamatkustajista tai joku ratikan ulkopuolelta. Tää alkaa muistuttaa viime marraskuuta. Mua pelottaa.