Vappu

Huomenna on vappuaatto. Haluaisin olla kerrankin moniin vuosiin iloinen vappuna. Olenhan mä ollutkin iloinen, mutta myös surullinen. Tänä vuonna en haluaisi muistaa menneitä vappuja vaan keskittyä tähän hetkeen. Tässä on vaan ongelmana etten pysty sellaiseen, ainakaan selvin päin. Aion juoda jonkun verran ainakin ettei tuntuisi niin pahalta.

Mä olen sitä paitsi juonut viimeksi joulukuun alussa. Rahojen olisi parempi tulla huomenna, koska en suostu mihinkään jos en saa rahaa. En voi ees tehdä mitään. Tupakatkin on taas vähissä. Tupakkaa kuluu ihan liikaa. Toivon vapun menevän hyvin ja kaiken onnistuvan niin kuin haluan.

Lot of thinking

Mä oon miettinyt mun vanhempia paljon. Äitiä ei kahdeksaantoista vuoteen kiinnostanut minä, eikä mun tunteet. Nyt se kumminkin valittaa ja raivoa mulle siitä ettei mua kiinnosta muiden tunteet. Siinä ei ole mitään logiikka, mutta se ei varmaan itse edes tajua sitä. Kun oon ollut pieni ja oon asunut mun isovanhemmilla ja sen on pitänyt vahtia mua  niin sillä on ollut kiire koska sillä on ollut jotain menoa. Isästä on muista paljoa. Tiedän,että isäkin joi tosi paljon. Molemmat joi paljon jo ennen kuin tutustu ja alkoi seurustelemaan. Kyllä mä tiedän,että molemmat välittää/välitti musta. Välillä vaan mietin miksi niiden piti hankkia lapsi jos ei pystyneet siitä huolehtimaan.

Mulla on ollut tänäänkin jotenkin surullinen ja selittämätön olo.

And another one bites the dust
Oh why can I not conquer love?
And I might have thought that we were one
Wanted to fight this war without weapons

And I wanted it, I wanted it bad
But there were so many red flags
Now another one bites the dust
Yeah, let's be clear, I'll trust no one

You did not break me
I'm still fighting for peace

Well, I've got thick skin and an elastic heart,
But your blade - it might be too sharp
I'm like a rubber band until you pull too hard,
Yeah, I may snap and I move fast
But you won't see me fall apart
'Cause I've got an elastic heart

I've got an elastic heart
Yeah, I've got an elastic heart

Sadness

Mun elämä on eksynyt pois reitiltään ja suistunut ojaan. Opettaja sano mulle tänään,että mun kannattaa miettiä että parannanko mun psykologian esseitä (ne on liian suppeita) vai lopetanko psykologian, koska mun ei oo mitään hyötyä kirjottaa sitä jos en kumminkaan pääse läpi. Tietenkin mä haluaisin kirjottaa sen, mutta mä en tiedä miten pystyisin parantamaan esseitä. En oo ikinä ollut mitenkään hyvä niiden kirjottamisessa. Kuviksen numero tippu yhdellä. Saa nyt nähdä miten tän jakson kurssien kanssa käy. Jos vaan jaksaisi käydä niillä tunneilla, raahautua sinne helvetin kouluun. Kyllä, mä tänään olin tunnilla mutta en sitten sillä toisella mikä ois ollu, koska en vaan jaksanut.

Mua on vituttanut melkein koko päivän. Ei o rahaa, ei tupakkaa. Rahaa tulee vasta ensi viikolla. Mulla on vielä yksi tupakka, jonka voin polttaa nyt illalla/yöllä. Mä en tiedä miten pärjään ensi viikkoon. Oon nukkunut tällä viikolla muuten hyvin paitsi kahtena viimeisenä yönä: 5,5 ja 6,5 h. Onneksi on viikonloppu ja saa nukkua suht pitkään. Mulla on surullinen olo, haluan itkeä, mutta toisaalta haluan huutaa, raivota ja satuttaa.

En ole puhunut tai kirjoittanut  pitkään pitkään aikaan syömisistäni. Olen syönyt ihan hyvin. Melko epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin syönyt. Mä en ole edes viittinyt kirjoittaa siitä koska kaikki on ollut ihan hyvin. Viime viikkoina on tullut taas ajatuksia. Sellaisia kuin:
" Haluan laihtua. "
"Olen lihava"
"Haluan että mun luut näkyy kunnolla"
"Vaaka näyttää liian isoa numeroa" yms.. 
Mutta en mä sitten tiedä. Haluan olla laiha, mutta toisaalta haluaisin olla terve. Ajatuksia ei ole niin paljoa, mutta on kuitenkin silloin tällöin. Ahdistaa edelleen syödä ryhmissä, kun kaikki katsoo. Ahdistaa syödä koulussa. Välillä välttelen syömistä ja siirrän sitä eteenpäin vaikka olisi kuinka nälkä. Mä en tiedä mitä teen tän syömisasian kanssa. Mä en tiedä mitä ajatella.

---

Mulla on ollut pari päivää tosi surullinen, pelokas ja tyhjä olo. Vaikea olla kun ei ole ollut tyhjä olo pitkään aikaan. Tää viikko on mennyt tähän mennessä ihan hyvin. Oon nähnyt lisää ihmisiä ja ollut kotona. Huomenna taas ryhmään ja ihmisiä sielläkin. Sosiaaliohjaaja haluaa järjestää vielä yhden yhteistapaamisen johon tulisi mummi, äiti, minä, mun polin työntekijä, se itse ja mun sosiaalityöntekijä. Melko tyypillistä koska just pari viikkoo sit sanoin mun parhaalle ystävälle etten enää sellaseen mne koska mun ei tarvitse enkä halua enää koska ne on kamalia. Enkä mä tohonkaan haluaisi mennä mutta kai vähän pakko....

Kerroin eilen mummille vahingossa (en tiedä miten) mun ex-säädöstä. puolhuus mulle varmaa neljä tai viis kertaa että entä jos se ois ollu murhaaja ja kukaa ei ois tienny missä mä olen.Tuli tosi likanen ja ällöttävä olo sen jälkeen kun kerroin sille ja lähin jumppaan. Ja eilen psykologian tunnilla käytiin seksuaalisuuteen liittyviä juttuja läpi.

Kotona on mennyt muuten hyvin, mutta mulla on niin huono omatunto kun en oo ollu mun parhaan kaverin kanssa niin paljon. Mä en halua et se luulee et vihaan sitä. En todellakaan vihaa. Mä rakastan mun parasta ystävää tosi paljon enkä halua menettää sitä. Mulla on vaan tosi hankala tilanne ja tuntuu kuin olisin kahden tulen välissä. Äiti ja mummi haluaa mun olevan kotona tiettyinä aikoina ja kyllähän mä kotonakin haluisin olla mut en näin paljoa ja sitten joudun jättämään mun parhaan ystävän yksin. Mulla on niin paska olo tästä kaikesta. En halua menettää tai pettää kenenkään luottamusta enään.

Spring give me hope

Tällä viikolla on ollut jotenkin parempi olo kuin aikoihin vaikka onkin ahistanut ja masentanut. Yritän koulun kanssa parhaani, sen mitä pystyn ja se saa riittää. Mä meen sen siinä tahdissa kuin pystyn. Pääasia että pystyisin käymään siellä. Onneksi on enää vajaa puoltoista kuukautta lomaan. Sitä on kaivattu. Polillakaan mulla ei aikoja oo sovittu ollenkaan, mutta ne psykologiset tutkimukset on tulossa kai ensi kuussa. Voi olla että kirjoitan samoja asioita kuin edellisissäkin postauksissa mutten jaksa tarkistaa asiaa.

Toivon, toivon, todella toivon,että saisin sen oman asunnon. Mua jännittää se tosi paljon. Entä jos en saakaan sitä? Mitä mä sitten teen? En tosiaan tiedä mitä sitten teen...

Kävin tapaamassa tänään kavereita ja oli tosi kivaa nähä niitä pitkästä aikaa. Mä en ole ollut hirveän sosiaalinen viimem aikoina. Eikä vieläkään hirveästi huvita. Onneksi kumminkin menin koska mulla oli kuitenkin hauskaa. Emmä silti sosiaaliseksi meinaa heittäytyä.

Mua pelottaa tulevaisuus. Tuleeko musta ikinä mitään? Pääsenkö mä lukiosta? Pääsenkö jatko-opiskelemaan sinne minne haluan? Mua vaan pelottaa kaikki. 

What I wanna do during my life!

Oon halunnut jo tosi kauan tehä kuvapostauksen joka sisältää asioita jotka haluan tehä tai asioita joita haluan saavuttaa ennen kuin kuolen/elämäni aikana. Joten tässä mun elämän tavotteet olis tai ainakin osa niistä :D
:) !!

♥♥♥♥

No one will ever understand me

Kotona menee nyt ihan hyvin tai no siis ihan ok. Pyysin mummilta vihdoin anteeksi ja se alkoi itkemään että tiedänkö mä yhtään miltä siitä on tuntunut. En sanonut mitään koska en tiedä. Se on yrittänyt parhaansa mukaan kasvattaa musta kunnollisen eikä oo halunnut asettaa mulle paljoa rajoja koska on luottanut muhun. Miksi mä sitten teen sille näin?


Mä olen kamala kakara. En hoida koulua. En oo ikinä kotona. Petän aina kaikkien luottamuksen. Muhun ei vaan voi luottaa. Mä olen itse sitä mieltä. Muhun ei oikeasti voi luottaa. Silti vellon itsesäälissä. Ei kukaan voi ymmärtää. Mä tiedän että moni on kokenut paljon kauheammankin lapsuuden tai muuten vain kauhean ja olen nyt pahoillani niiden puolesta, en tarkoita väheksyä.

Kun joku vain tietäisi millaista on syntyä mun rooliin meidän perheeseen. Millaista on kun isä kuolee kun olin 4-vuotias alkoholin aiheuttamaan sydämenpysähtymiseen. Millaista on asua isovanhempien kanssa, jotka juovat ja vievät minua ravintoloihin. Millaista on huolestua äidistä joka joutuu vähän väliä alkoholin aiheuttamien tulehdusten takia sairaalaan. Millaista on asua masentuneen mummin kanssa ja katsoa kun äiti siinä sivussa tekee hidasta itsemurhaa alkoholilla. Tällä hetkellä se on onneksi ollut kuivilla 1,5 vuotta, jos se juo se kuolee. Millaista on murehtia milloin sun mummi jonka kanssa asut, kuolee keuhkoahtaumaan tai äiti kuolee maksakirroosiin.

Millaista on olla minä. Saamaton paska. Kyllä, siitä voin syyttää mun ongelmia. Tein juuri yks päivä Add-testin jonka näytin myös omalle hoitajalle polilla. jos saa yli 70 pistettä Add:n mahdollisuus 50%:sta nousee 95%:iin ja paljonko mä niitä pisteitä sain? 103. Kaikki oireet kuvaa mua niinkuin sekin seikka että mulla on osittainen FAS. Mitä vittua mä teen mun elämällä? Mä olen vaan niin helvetin hukassa,etten oikeasti tiedä. Mä olen niin vitun kyllästynyt itseeni.

Anteeksi en oikeasti tarkoita väheksyä kenenkään muun vaikeaa elämää, halusin vaan päästää tän kaiken ulos edes jollain tapaa. Anteeksi.

Could I just forget all of it?

Huom! Jos et jaksa lukea taas kerran valitusta ex-säädöstä josta en tunnu pääsevän millään yli, älä lue tätä!

Muutama viikko sitten laitoin viestiä sille sosiaalisessa mediassa ja kysyin jos voitaisiin nähdä, sovittiin että joo nähdään jo samalla viikolla. Sekin tuntui olevan ihan fine asian kanssa. Yhtäkkiä se kumminkin esti mut. Mietin edelleen oliko se kosto jostain (en todellakaan tiedä mistä asiasta se mulle kostaisi) ? Tai mitä sanoin väärin? Vai tajusiko se yhtäkkiä ettei todellakaan halua olla mun kanssa missään tekemisissä?

Tänään meiän tapaamisesta on vuosi. Siksi tämä postauskin. Mulla on ollut koko päivän tosi surullinen olo. Eristäydyin iltapäiväksi enkä halunnut nähdä edes parasta ystävääni. Halusin vaan olla yksin, kuunnella musiikkia ja laulaa. Onnistuin siinä kiitettävästi. Silti mulla on jotenkin tyhjä ja surullinen olo. Miksen voi vaan unohtaa ja päästä yli? Miksi tää on näin vaikeaa?

Tiedän olevani typerä ja että tää kaikki on ihan mun oma vika. En vaan vittu voi sille mitään. Olen säälittävä ja todella typerä, kun jauhan siitä koko ajan. Anteeksi vuoden ajan kestäneestä valituksesta.

Troubles

Mun elämä on ollut yhtä kaaosta pari viikkoa, kuten kuvakin jo kertoo. Olen riidellyt perheen kanssa suhteellisen paljon, lähtenyt kotoa, tullut takaisin kotiin, itkenyt, ja valittanut. En jaksa tästä kaikesta sen enempäää alkaa selittää koska olisi todella pitkä tarina. Paitsi että perhe löysi mun patjan alta mun lääkkeet ja terät. Tää on ehkä vituttavin ja ärsyttävin asia tällä hetkellä. Haluisin vaan huutaa ja raivota mutten jaksa.  Maanantaina on poli ja meinaan tulostaa sitä varten ADD testin tulokset jotka voin sitten näyttää omalle hoitajalle. Keskiviikkona mun ainoa koe johon en ole lukenut melkein yhtään ja se ärsyttää suunnattomasti. Uusi jaksokin alkaa ensi viikolla ja sekin sisältää vain 2 kurssia. Argh en jaksa. 

Tänään oli siskontytön synttärit. Oli kiva ja samalla ärsyttävää ja ahdistavaa nähdä niin paljon sukulaisia ja tuttuja. Edessä vielä 3 samanlaiset juhlat nyt keväällä/alkukesästä. Tulisi jo kesä ja loma ettei tarvitsisi huolehtia koulusta. Ihan kuin olisin nytkään huolehtinut.Enempää en jaksa tällä kerta kirjoittaa.