Keep calm and stop eating

Istun sunnuntai-iltapäivän kirkkaassa valossa. Kotivaatteet päällä koska muuten jäätyisin kylmyydestä vaikka olenkin sisällä. Varpaat ja sormet ovat jääkylmät kuin elävällä kuolleella. Silti sydämeni vielä tässä lyö.

37,5 kiloa. Olen laihtunut puoli kiloa. Niin vähän. Piti lopettaa herkkujen syönti ja silti ostin sen aarrearkku pussin alepasta. Tunnen kuinka vatsani huutaa tyhjyyttään. Yritän olla huomaamatta ja keskittyä kaikkeen muuhun. Olen yksin. Isoäiti nukkuu koska on valvonut myöhään. Istun olohuoneessa yksin kirkkaan valon tullessa väkisin ikkunoista sisään. Silmiäni aristaa. Paras ystävä on sukulaisten luona käymässä. Haluaisin seuraa mutten jaksa ottaa yhteyttä kehenkään. ei kukaan kumminkaan seuraani halua. Tärisen kylmyydestä ja ahdistuksesta. Huomenna on maanantai ja ensimmäinen tunti enkkua. Luin wilmasta että huomenna pitäisi olla suullinen esitys valmis kuuden hengen ryhmissä. En kuulu mihinkään ryhmään. Olen se joka ei ikinä viittaa ja istuu hiljaa eturivissä. Yrittää olla näkymätön ettei opettajakaan muistaisi minun olevan paikalla.

En ole viiltänyt kolmeen päivään. Haluan viiltää, mutta mulla ei vaan riitä voimat siihen. Mä en enää jaksa mitään. Pistävät ja kirkkaat kyyneleet pyrkivät ulos silmäkulmista. En halua olla täällä. Haluan pois. Ahdistaa niin että hajoan pirstaleiksi.

Kyyneleet tulevat ja vangitsevat minun tuskani. Ahdistus puristaa rintakehää ja vatsaa. Vatsa huutaa nälkää saamattaan ääntään kuuluviin. Silmät tuijottavat näyttöä. Näyttö on kirkas , yhtä kirkas kuin valo joka tulvii ikkunoista sisään. Näytöllä loistaa kuvat. Kuvia syömishäiriöistä, tekstejä syömishäiriöistä. Mitä minä haen tuolla sanalla mitään kun minulla ei edes ole syömishäiriötä? Älä ole typerä, olet vielä liian painava olemaan lasikeiju. Täydellinen lasikeiju joka tanssii höyhenenkevyenä jäällä. Tanssii loputtomiin ja lopulta katoaa

Im sinking in to ice cold water

Joka päivä tajuan ajattelevani sitä kuinka mä hajoan sisältä päin. Enemmän ja enemmän, Niin kuin ruusu joka on ensin kaunis, sitten se rupee lakastumaan ja lehdet tippuvat hitaasti pöydälle terälehti kerrallaan ja lopulta sitä ei enää ole...

Mulla oli lääkäri perjantaina, se laittaa tällä viikolla mulle lähetteen osastolle siinä menee pari viikkoa. Oon siellä pari viikkoa varmaan. En yhtään tiedä missä. En tiedä saanko käydä koulua samalla, toivottavasti saan.. Ahdistaa päivä päivätä enemmän. Ei lääkkeet auta mitään. Mun syöminenkin on livennyt otteestaan. Syön liikaa ja epäsäännöllisesti: ruokaa, karkkia, sipsiä, donitseja...... Viillän enemmän, oon tunneilta pois ollu nyt välillä. Niin kuin tänään ekalta tunnilta , en vaan pystynyt menemään sinne. Liikaa ihmisiä......

I walk to the water. Its ice cold. Im  freezing but I cant escape. I dont want to escape. I want to drown to this ice cold water. 

She flew to the sun

Nuori tyttö on  yksin jyrkänteellä. Katsoo aurinkoon. Auringon valo sattuu häntä silmiin. Kohta hän on vapaa. Kohta hän on ikuisesti yksin. Hän  ei voi enää perua mitään mitä  on tehnyt tai sanonut. Tytön on mentävä nyt. Hän astuu reunalle. Nousee varpailleen. Astuu toisen askeleen ja putoaa...... Lentää kohti valoa ja aurinkoa. Nyt tyttö on vapaa ja kaunis. Vihdoinkin tyttö saa  rauhan.

Im so depressed...

Ahdistaa. En ees tiiä minkä takia. Ei mulla ole mitään syytä sille. Mä vihaan itteeni ja mun tyhmiä ajatuksia ja unia. Eikä se lääke auta tähän ahistukseen ollenkaan. Vaikka läälkäri väitti että auttaa. Polin lääkäri ehdotti et nostetaan annostusta. Se halua tavata mut ens viikollakin. Sano olemansa huolissaan musta. Että pystyykö se luottamaan että mä tuun manantaina tapaamaan mun psykaa. Joo kyllä voit luottaa, en tee mitään.

Lähden huomenna aamupäivällä kouvolaan sukulaisilla käymään. Pitäs tehdä vielä maanantain läksyt ja siivota ja tehä vaikka ja mitä. Pää hajoo ja räjähtää kuin ydinpommi. Mä en tuu olemaan ikinä tarpeeksi hyvä. Hyvä ihminen. Mussa on aina jotain vikaa itseni ja muiden mielestä. Voiko joku pliis kertoa mulle mitä mun pitää tehä että muhun ollaan tyytyväisiä? Aivan en voi tehdä mitään. Mun pitäs olla oma itseni ja silti sen takia mulle valitetaan miksi oon tällänen kun oon ja kuinka paljon oon muuttunu, ei me enää tunneta sua. No mitä mun sitte ois pitäny tehä kun ei mua hyväksytä sellasena kun mä olen. Antakaa mun olla sellainen kuin haluan ja millainen mä olen.

Mä en ole kynyt ainakaan viikkoon vaa'alla. Mä en tiedä paljon mä painan. Se ahistaa mua suunnattomasti. Mä haluan tietää paljon olen lihonut tai laihtunut. Mä en tiedä mitä mun pitäs tehä mun painon tai laihduttamisen suhteen. Oon ihan sekasin muutenkin. Koulu viikko meni ihan hyvin ellei lasketa sitä että olin koulusa älyttömän väsynyt. No mitäs menen kahdentoista jälkeen illalla nukkumnaa. Menisit nukkumaan ajoissa ni jaksaisit herätikin ajoissa. Hullu. Säälittävä. Näkymätön. Angstinen. Paska. Ei ikinä tarpeeksi hyvä tähän maailmaan.

I hate my dreams and myself.

En oo ikinä nähny noin kauheeta painajaista. Näin unta, että mun rakas kuoli  , teki itsemurhan. Heräsi eloon ja pyysi mua sulkemaan pakastimen kannen hänen mentyään sinne. Rakas nukahti, nukkui syvää unta eikä enää herännyt. Rakas näytti niin levolliselta ja rauhalliselta. Mietin unessa miljoonasti että mun pitää tappaa itteni koska en kestä tätä tuskaa mutten kuitenkaan pystynyt tappamaan itseäni. Sitten mä heräsin omaan itkuuni.

Kello oli kuusi aamulla ja mä istuin mun sängyllä ja itkin mun painajaista. Mä tiedän, että se oli uni. Mä pelkään, että joskus rakas tekee sen mitä unessa tapahtui. Mä en tule selviämään siitä. En selviä jos jo unesta sain hirveän itkukohtauksen ja itkin vajaan tunnin.Se ei saa ikinä tehdä itselleen mitään. Ei saa ikinä tappaa itseään. Ikinäikinäikinä. Tulee kyyneleet silmiin kun pelkästään ajattelen asiaa. Kun sain vähän hillittyä itkuani lähdin ulos tupakalle ja soitin sille. Se oli nukkumassa ja herätin sen. Poden huonoa omaa tuntoa että mun alitajunnan takia se ei saanut nukkua pidempään. Halusin vain tietää , että se on kunnossa. Se helpotti koska se oli luojan kiitos kunnossa. Mua itketti silti. Mua itkettää nytkin kun kirjotan tätä. Tosi epätodellinen ja kauhee olo.

Mä olen kauhea ihminen. Herätän toisen, kerron unesta ja vielä vähättelen sitä ettei se muka pärjäis yhdessä asiassa. En mä sitä niin tarkoittanut. Mä puhuin taas ennen kuin ajattelin. Mä olen todella pahoillani. En mä todellakaan tarkottanut sitä. Uskon että se pystyy mihin vaan jos se vain itse haluaa. Uskon siihen ihmisenä ja ystävänä. Se on mun elämäni tärkein ihminen enkä tiedä mitä tekisin ilman sitä. En pärjäis ikinä ilman sitä. Se on mun toinen puolikas ja se parempi puolikas. Rakastan sitä ja mikään ei voi ikinä muuttaa sitä asiaa. <3

Thinking about eating

Mä olen läski. Mä painan liikaa. Silti tiedän painavani liian vähän. Mulla on hirveä ristiriita itseni kanssa laihdutanko lisää, pysynkö tässä vai lihotanko. Haluan olla laiha (=30 kg) mutta jos vielä laihdutan on mahdollista etten jonain päivänä saa lapsia JOS niitä haluaisin ja JOS olisin silloin vielä elossa en kumminkaan ole. Haluan olla laiha lasikeiju. Kevyt kuin höyhen.

Mua ahdistaa. Koulu koska pelkään etten jaksa kumminkaan panostaa. Anteeksi olen pessimisti ja huono ihminen kun en usko itseeni. Kuitenkin. Ahdistaa myös poli. Mulla on seuraava aika ensi viikon maanantaille. Oon ollu siellä viimeks viikkoa ennen joulua. En enää haluu kuolla niin usein kuin pari viikkoa silti. Pari kertaa viikossa vain. Asia kyllä käy mun mielessä joka päivä mutta ohitan sen kylmästi. Mulla on vielä aikaa olla elossa. Kuolen kuitenkin vielä joskus oman käteni kautta. En tiedä milloin. Mietin asiaa. Ehkä tänä vuonna ehkä ensi vuonna ehkä parin vuoden tai sitten 5 vuoden päästä mutta kuitenkin viimeistään silloin viiden vuoden päästä. VIIMEISTÄÄN. Olen varma siitä.

I'm so afraid and lost .. again..

Mua pelottaa niin paljon. Pelkään. Pelkään edelleen päätyväni siihen että olen yksin.. Vaikka rakas sanoikin ettei jätä mua pitkään aikaan.. Pelkään silti. Ei mun päässä liiku mitään. En osaa ajatella muuta kuin että pelkään tätä maailmaa, itseäni ja yksinäisyyttä...

Empty feelings and new year

En oo taaskaan kirjottanu pitkään aikaan koska en saa mun ajatuksii puettuu sanoiks tähän postaukseen. Mä koitan yrittää kumminki. Mul on tosi tyhjä ja eksyny olo. Ei masenna mut ahistaa vähän ja pelottaa ihan hirveesti. Parhaan ystävän takia. Että se jättää mut tänne yksin. En mä pärjää yksin täällä. Jo se et oon yksin koneella vaikka huoneessa olis muita ihmisiä tuntuu ku olisin yksin. Yksin tässä pimeessä ja pahassa maailmassa. Ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen k a t o a n ...