24. helmikuuta 2014

Spring is coming

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi pulipuli.... Kevät tulee... Tykkään loppukeväästä mut tää vaihe keväästä.. Ahistaa ku on vaan likasta lunta mut mikään ei kehity.

Mulla menee ihan hyvin (?) en oo varma.. Siirryn kai nyt kevääl aikuis polille. Oon toistaiseks viel tuol polilla.. Mielialat vähän viel vaihtelee mut muuten menee hyvin. Muuten terveiset murulle: Oon tyytyväinen vartalooni tällä hetkellä juuri tälläisenä, en haluu lihottaa nekä myöskään laihduttaa. ♥

20. helmikuuta 2014

I cant control my dreams

my dreams doesn't make any sense. But it's not the only problem. I hate persons who are from my past life and come to my dreams. I hate my dreams. I cant control them. So what if I just don't sleep at all?                                                                                                                                               Tunnen kun kyyneleet on pakkautunu mun sisälle. Tunnen kuinka mun sydämeen sattuu. Tunnen miten haluun vaan että tää tuska loppuu. Sä tulet mun uniin vaikket itse sitä tiedä. Mä haluan sut pois. Mun unista ja sielusta. Ahdistus kietoutuu mun ympärille ja vangitsee mut mustaan verhoonsa. En nää mitään mutten haluakaan. Mä olen piilossa. Piilossa kaikelta pahalta.

17. helmikuuta 2014

I'm fine

En oo kirjottanu pitkään aikaan taaskaan. Mutta täällä mä olen. Hengitän. En oo vaan jaksanu kirjottaa. En oo jaksanu miettiä mitä mun päässä liikkuu. Itseasiassa mä en edes tiedä mitä siellä liikkuu, jos liikkuu yhtään mitään. Oon käyny päiväosastolla nyt viikon. Tänään oli hoitokokous ja se meni loppujen lopuks ihan hyvin. Vaikka isoäiti  puhuikin asioista mistä mä en ois halunnu puhua. Muistoja jotka kärventää ja polttaa mut tuhkaksi. oon viihtyny tuolla osastolla vaikka aika käykin välillä pitkäks siellä ku on niin vähän toimintaa. En kyllä välttämättä aina jaksa mennä kaikkiin ryhmiin vaikka mulla tylsää oiski. Perjantaina loppuu ja siitä sitte alkaa maanantaina arki ja koeviikko.
Mulla menee suhteellisen hyvin. Oon melkein onnellinen. En vielä mutta sekin päivä vielä tulee. En osaa kasata mun ajatuksia yhteen ja se hämmentää mua tosi paljon. Pitäis jaksaa lukee enemmän kokeisiin. oon ainaki yrittäny joka päivä mutta mun pitäs yrittää enemmän. Oon laiskaluuseri....                                            Painoa en oo miettiny pariin päivään kunnolla. Kyllä se siellä mielen pohjalla on mutten jaksa vaivautua sen ajattelemiselle. Yritän pysyä nyt tän painosena ja se riittää mulle. En laihduta mutten myöskään lihota. 40 kiloa on hyvä.                                                                                                                                                     Ei oo vielä valoa. Valo on piilossa pilvien takana. En nää sitä. Näen vain pimeän mustan  verhon sen edessä. Seison pimeässä liikkumatta. Pelko hiipii mieleeni sekoittaen ajatukseni uudelleen ja uudelleen.

5. helmikuuta 2014

Sekava olotila osa 20 568 494 944 034 334 040

Alotetaan vaikka siitä että oon lukenu aika paljon viime aikoina. Kirja mitä luen täl hetkellä on mun 4 kirja tammikuun alusta. Oon lukenu melkein neljä kirjaa kuukaudessa. Oon ylpee ittestäni. Mutta se onkin ainoo asia mistä oon ylpeä.

Mulla on ollu nyt aikoja polille ja lääkärille viikon välein. Lääkäri laitto mulle lähetteen sairaalaan mutta sieltä ei oo kuulunu vielä mitään. Polin työntekijä sano että sieltä soitetaan mulle lähipäivinä. Mua pelottaa. Joudunko sinne vai enkö joudu. Mä en halua sinne. Mutta mä tiedän että tarttisin apua. Vähän kaiken kanssa: ahistus, masennus, syöminen....

Mua on ahistanu kyllä vähemmän vime aikoina ja oon viiltäny paljon vähemmän. En oo tehnyt mitään neljään päivään. Vaan koska en oo jaksanu. ja koska haluun parantua . Syöminen ja siihen liittyvät ajatukset heittelee puolelta toisella sekunnin välein. Haluun laihtua , en halua, haluun olla laiha, haluun olla normaali, ei mä olen liian läski, oon liian laiha, ois ihanaa tuntee kaikki luut ( ai nii idiootti sähän tunnet ne jo) , en haluu tuntee mun luita se on ällöttävää, en tiiä mitä haluun pliis polttakaa mut tuhkaks.

Tätä mun elämä on nykyään : herään 7.10 , en jaksa nousta koska on kylmä vaikka heräsin kylmään hikeen.  7.20 Nousen ja puen päälle todella hitaasti.  7.30 Otan lääkkeen ja meen syömää ja otan toisen lääkkeen. 7.40 Harjaan hiukset ja laitan ripsaria. Tarkistan viiteenkymmeneen kertaaan laukun ja etten vaaan oo unohtanu sieltä mitään. 7.45 voi helvettti bussi lähtee minuutin päästä ja mun pitää vielä pukee ulkovaatteet päälle ja ehtii bussipysäkille ja ehtii viel polttaakki omgomgomgomg... 7.48-7.53 poltan nopeesti röökin ja siitä jää vähäsen koska bussi tuli ajallaan.. luen bussissa kirjaa. nousen bussista n. 8.01 joko odotan parasta ystävää ja käydä alepassa tai kävelen yksin bussi pysäkille. Sen jälkeen joko mä tai me poltetaan jonka jälkeen bussiin. Jos matkustan yksin luen jos parhaan ystävän kanssa niin juttelua luvassa. Jään/jäädää jälkimmäisellä pysäkillä ja kävellään/kävelen koululle. Sitte eka tunti kouluua : tuskaatuskaatuksaaopinjotaintuskaauskaajesnytseloppu. sitte välitunti ja röökille ja ehkä syömään tai sit istuskelemaan. sitte toinen tunti ja sama juttu ku ekalla tunnilla. siite välitunti ja useimmiten syömään tai sit sama ku ekalla välkällä. Siite viho viimeinen tunti wuhuu ja samaa tuskaa ja sit sen jälkee bussilla useimmiten Itikseen ja kirjastoon tekee läksyjä tai muuten vaan hengaamaan kirjastoon sen jälkee kotiin metrolla ja kuapan kautta useimmiten ja sit taas luen bussissa kirjaa. sitte kotiin ja loupt läksyt sit päivällinen ja lisää lukemista tai tv:n katteluu ja sit käyn röökillä pariin kertaan noissa väleissä. joskus 17 ja 19 aikaa. Ja vikan kerran 21 mut viime päivinä oon ollu nii stressaantunu ja vittuuntunu et käyn viel klo 23 röökillä mutta yleensä meen sit 21-22 aikaa konelle sitä enne lääkkeet ja hampaide pesu  ja sit 23 nukkumaan eli lukemaan kirjaa ja nukahdan valot päällä ja herään joskus yöllä ja sammutan valot ja herään sitte seittemältä ja sama alkaa uudestaan. Sellasta se mun elämä on. Kuulosta aika hyvältä mutta en oo ite kumminkaaan tyttyväinen koska mun ajatukset valtaa mun päätä liikaa ja sumentaa mun koko elämän. Kunpa pystyisin ajattelee jotenki selkeemmin.