Häpeä

Avaan ikkunat
Hengitän kylmää ilmaa
Menen suihkuun, että tämä paha lähtisi musta pois
Hankaan ja hankaan ihoa, mutta se ei auta.
Mikään ei auta
Käännän suihkun kuumasta kylmään
Jos kylmä jäätävä vesi turruttaisi mut
Jäädyn mutten turru tälle häpeälle ja pimeydelle.
Se kalvaa mua tein mä mitä vaan
Yritän luottaa kliseisiin sanoihin: " Aika parantaa haavat".
Mutta parantaako aika tätä? Ikinä?
Sanat ei auta, kuuma eikä kylmä auta.
Tunnen vaan kauhean häpeän siitä että olen olemassa.
Kädet menee kurkulle puristaa ensin kevyesti sitten lujaa lujempaa.
Havahdun haukkoen happea.
Tärinä alkaa taas ja kyyneleet valuvat virtana poskille ja siitä rintakehälle.
Yritän syyttää sitä, mutta ei se sen vika ollut.
Aivan kuin kirjoitin joskus paperille joka on rytyssä nyt jossain kaapin perällä jonne ei näe" Oma vika kun annoin sen koskea mua".