I think I love you

Vihdoin kun puhuin sille yhdelle niin puhuttiin kauan. Tosin facebookissa mutta kuitenkin. Oli ihanaa jutella pitkästä aikaa ihmisen kanssa jota on ollut hirvee ikävä. Mä en tiedä enää mitä tunnen sitä kohtaan. Sen tiiän että tunteet risteilee paljon ja ne on vahvoja. Sovittiin et voitas varmaan nähä joskus. Se ois upeeta koska mulla on tukahduttava ikävä sitä.

Mä oon muuten voinu ihan hyvin kai ( ?)   väsyny oon ja syöny paljon. Ei mulla kai muuta. Kyllä mä pärjään.

I'm fine stop worrying.

Mä oon laihtunun lisää. Oon tyytyväinen mutta lisää pitää laihtua koska oon läski. Oksensin tänään ruokailun jälkeen koska mua alko oksettamaan koska olin syöny. Mä en nykyään pysty syömään mitään ilman että tulee paha olo. Mä en tiedä mikä mussa on. Jollain tapaa olin/ oon ylpee ittestäni koska oksensin syömäni ruuat. Oon sekasin enkä halua mitään muuta kuin laihtua.

You're so fat, said voice in my head

Mä oon alkanut laihuttaa. Mä oon liian läski. Kaikki muut sanoo etten oo, mutta ääni mun pääsä sano etä olen. Oon tiputtanu jo melkein 2 kiloa. Oon ylpeä ittestäni. Ei pitäis olla mutta oon. Mua ahdistaa. En jaksa.

I fucking wanna cut cut cut cut fuck

Mä haluun viiltää viiltää viiltää. Cut cut cut cut. Haluun nähä sen veren vuotavan. Verta verta verta. Mä otin hernekeittopurkin kannen, siinä on terävät reunat. Terävää... Viillän sillä tai jollain muulla. Tänä iltana.

You really don't understand how I feel.

Kun istuin siinä sitä vastapäätä tajusin ettei se oikeesti ymmärrä mua. Se ei tiedä miltä musta tuntuu. Jauhaa vaan jostain lapsuudenajan traumoista. Ois tehny mieli huutaa että mua ei jumalauta kiinnosta! Mua ei kiinnosta! Mä en jaksa tota kaikkea paskaa uudestaan! Taas uudestaan! Ei mulla ole voimia siihen! Ei ! Ei nyt!! Sen sijaan, että olisin alkanut huutaa istuin siinä hiljaa ja kuuntelin sen teorioita. Halusin itkeä. Niin paljon mua sattu. Sattuu nytkin. Ei mua auta se positiivinen ajattelu mua vaan auttaa jos joku kuuntelee mua ja ymmärtää mua. Onneks sitä varten on ystävä. Ihanin ihminen mun elämässä tällä hetkellä. Se ei vaadi multa mitään. Se ei kysele. Se vaan on siinä ja kuuntelee ja tukee mua. Ja mä yritän kuunnella ja tukea takaisin. Mihinkään kysymykseen mitä se kysy multa , en osannut vastata. Mä en tiedä. Mä en jaksa. Mä en tiedä enkä oikeesti jumalauta jaksa.

This day was too much to our brains.

Yeah, too many fucking thoughts. Me tehtiin se. Me mentiin bussilla Pasilan aseman ohi ja Auroran eteen. Käveltiin ratikkapysäkille odottamaan ratikkaa ja toivottiin, että se tulis nopeesti ettei meiän tarttis olla siinä kauempaa. Paljon ajatuksia päässä. Tiedän, että sä oot kokenut siellä paljon ja mä vaan pari tuntia. Uskon, että silti molempien muistot on yhtä vahvoja. Me tehtiin se ja selvittiin. Seistiin siinä ratikkapysäkillä ja molempia hermostutti kauheesti. Sitten vihdoin se ratikka tuli ja päästiin siihen. Huojennus siitä, että pääsi pois sieltä.

Metrossa paalumatkalla kotiin päin molemmat oltiin ihan transsissa. Tähän päivään mahtu niin paljon asioita, tunteita ja muistoja. Mä olen ylpeä meistä. Varsinkin susta. Ollaan vahvoja ja päästään tästä kaikesta yli.

Tän kaiken jälkeen mun pää meinaa räjähtää. Negatiivinen ääni sanoo mulle että oon läski ja mun pitäis tappaa itteni, mutta tiedän itteki et ne ei oo oikeessa ne äänet. Säkin sanoit ettei oo. Mä uskon sua mieluumin kun ääniä mun päässä. Mä haluan uskoa siihen ettei mun pidä tappaa itteeni. Haluan oikeesti uskoa.

I'm happy cause I'm alive, wait what did I just say?

Mun pää on tyhjä. Ajatus ei kunnolla kulje. Mä olen okei. Oikeesti. Luulen ainaki olevani.Tällä hetkellä. Nyt. Mä oikeesti haluan päästä lukion läpi. Mä tajusin, ettei mulla oikeesti oo mikään kiire. Mulla on koko loppu elämä aikaa. Ja se tulee olemaan pitkä aika. Toivottavasti.

My first steps

Alotin uudenblogin koska toi toinen ei suostunu julkasee mun kirjotuksia. Alko ärsyttämään pahasti, onneksi ystävä neuvo tekemään uuden kiitos <3

Mut niin mulla on hirveen paska fiilis ollut parina viime päivinä. Tänään tosin olin polilla. En kylläkään kertonu sille kaikkea. Esim viiltelystä en kertonu mitään koska en pystyny. Mut sain kuulla et sinne mennessä mun diagnoosi on ollu keskivaikea masennus. Enpä tienny. No nii mut ahistus on ollu järkyttävä. Oon halunnu kuolla ja viillelly ja kaikkee tyhmää. Toivottavasti tää elämä nyt tästä paranis. Koska en  jaksa  tätä  paskaa  .