Voice inside my head

Mikään ei onnistu. Oma hoitaja ei ymmärrä mistään mitään. Sanoin moneen kertaan etten jaksa enää. Aijaa. KIITOS HELVETISTI TAAS TÄSTÄKIN. Teki mieli vaan alkaa huutaa ja raivota sille päin naamaa että "MÄ HALUAN KUOLLA TAJUUTSÄ". En kumminkaan uskaltanut. "Soita jos kuulet ääniä tai jos tulee unettomuutta. Yritä nyt pärjäillä." No vittu mitä jos en? Seuraava aika onki sit kolmen viikon päästä.....  Bussissa yritin itkeä koska olo oli niin kamala, mut en pystynyt. Olin niin valmis hyppäämään auton alle mut en pystynyt tai viittinyt läheisten takia.

Mä oon niin kyllästynyt tähän kaikkeen paskaan. Mummikin on vaan valittanut koko viikon. "Onpas siinä itsekäs ja hermostunut ihminen..." "Sanoitko sä jotain?" "En." Just näin. Nyt alkaa jo ittekseen 'mun kuuloalueen ulkopuolella' puhumaan musta paskaa. Se ihminen ei jaksa muuta kuin valittaaa. Kyllä se vähän rauhottu ku maksoin sen tilille maaliskuun laskut.

Ai tule sitte kun kuulet ääniä tai et saa nukuttua? No eihän siinä menny ku seuraavaan päivään niin äänet tuli. Tai no siis ääni. Se pahin niistä. Käskee mua tappamaan itseni. Viiltämään. Kuolemaan. En ole vielä vajonnut viiltämään, mut ei oo hirveen kaukana. Mä haluan vaan kuolla.

Pelottaa ensi viikko ja kokeiden palautus. Äidin mukaan mun pitäs saada vähintään kaseja kokeista. Joo ei paineita. Emmä kykene sellaseen. Ei mulla riitä voimat kokeiden lukemiseen. Tai varsinkaan mitään keskittymiskykyä ole sellaseen. Eikö mummi ja äiti oikeasti näe että oon ihan helvetin poikki enkä jaksa yhtään enää?

Tuntuu että kohta tulee se hetki kun romahdan totaalisesti ja hyppään auton alle, otan yliannostuksen tai hyppään sillalta alas. Tai sit vaivun tilaan jossa olin eilen kaverin luona. Makasin sängyllä ja tuijotin hyllyjä enkä pystynyt liikkumaan. Aikaa kului varmaan 20 minuuttia? En tiedä,ei mitään havaintoa.

Fysioterapia ens viikolla. Saa nähdä miten siellä menee. Toivottavasti voisin sille ees puhua. Mä. Vajoan. Pohjaan. Luhistun.

Uusi osoite!

Hei kaikki ihanuudet! Blogin osoite vaihtui tänään, ocean-offaith.blogspot.com. Uusi osoite ei ole sama, jonka ilmoitin aikaisemmin, koska ilmeni hieman ongelmia näiden juttujen kanssa... Toivottavasti te kaikki kuitenkin löydätte tänne :)

Sad

Aurinko on paistanut ihanasti jo monena päivänä. Se saa mut vähän paremmalle tuulelle. Loma ei oo alkanu hirveän hyvin. Mua on ahdistanut ja mä oon miettinyt paljon. Loma alkoi sillä että menin kattomaan wanhoja koululle. Oletin et se on hyvä idea ja kiva mennä sinne. Siellä oli mun pitkäaikainen ihastus,joka tanssi sen tyttöystävän kanssa. En tiennyt et sillä on tyttöystävä. Asiaa ei parantanut et ne tanssi koko ajan mun edessä (olin suht edessä istumassa ja näin melko hyvin). Se katsoi sitä tyttöä vinosti hymyillen ja sen katse oli palvova. Sen jälkeen en miettinyt koko päivänä mitään muuta kuin että sillä on tyttöystävä ja häpesin jollain tavalla että oon tykännyt siitä. En tiennyt mutta silti.

Mä en tiedä mitä mä teen mun elämällä. Tuntuu että mikään ei suju. Mua turhauttaa niin paljon. Koeviikko tulossa ja pitäisi lukea mut en jaksais millään. Pakko kai se on jos haluun päästä läpi noista kursseista. Haluan jo sen oman asunnon, ku en jaksa enää asua kotona. Vaikka tajusinkin eilen illalla et oon tosi yksin. Onhan mulla perhe ja paras ystävä, mutta on vaan tosi yksinäinen olo. Perheelle mä en voi kertoa mitään mistään. En mä halua puhua niille. Kyllähän mun paras ystävä kuuntelee ja tukee mut en jaksais vaivata sitä mun ongelmilla. Tai siis jaksaisin vaivatakin mut ne sanat ei vaan tuu mun suusta ulos. Tunnen itteni niin... kamalaksi ihmiseksi. En ees tiedä miksi. Tunnen vaan. Mä olen kamala. Anteeksi.

Eilen illalla kun kuuntelin musiikkia mietin etten jaksa enää. En jaksa enää tätä kaikkea. Haluan kuolla. Mut sitten toisaalta en halua kuolla, haluan elää täysillä. Oon vaan niin kyllästynyt näihin mun ainaisiin ongelmiin ja samoihin kaavoihin. Enkä voisi tehdä sitä mun parhaalle ystävälle ja perheelle. Haluan vaan pois.

Osoitteenvaihto!

Hei kaikki lukijat ja muut!

Blogini osoite vaihtuu lauantaina 21.2.2015. Kaikkien teidän lukijoiden pitää (ehkä luultavasti) liittyä lukijoiksi uudelleen blogiini, sitten kun osoite on vaihtunut, jotta pysytte lukijoina ja saatte kaikki uudet tekstit lukulistaan!

Uusi blogin osoite on:

ocean-offaith.blogspot.com

Anxiety

Ahdistus on palannut vähitellen takas. Hiipynyt mun mieleen. Eilen kaikki vaan räjähti ja mun oli pakko lähteä vikalta tunnilta kesken kaiken pois.  Opettaja katsoi mua suoraan silmiin kun nousin ylös ja yritin vain poistua nopeasti. Vietin ulkona 20 minuuttia istuin, poltin tupakkaa, kuuntelin musiikkia ja tuijotin puita ja lunta. Olo parani vähän, mutta ei iltakaan mikään kauhean huikee ollut. Ahisti niin helvetisti koko päivän.

Tänään on parempi olo. Ei oo ees ahistanu nii paljoo. Oon ollu iha hyvällä tuulella, luulen et se on toi sää. Aurinko paistaa ja lumi säihkyy. On sellainen olo et haluan vaan nohtaa kaiken turhan. Huomenna poli. Oonhan mä sitä oottanutkin tässä jo vähän. Toivottavasti siel menee hyvin... Onneksi on hiihtoloma ens viikolla. Saa levätä ja saa varmaan luettua vihdoinkin kirjankin loppuun.

Oon myös alkanut yrittää unohtaaa syömis asian. Oon yrittäny syödä normaalisti. Yritän koko ajan. Haluun olla normaali.

............

Koulu ahdistaa. Yritän saada enkun esseen tehtyä valmiiksi. Yritän panostaa joka aineessa. En edes tiedä miten olen selviytynyt tähän mennessä melkein joka aamu kouluun. Vaikka mä en jaksaisi, vaikka nukahdan melkein joka aamu bussiin. Pakotan itseni. Mun on pakko jos haluan joskus poiskin tuolta. Kaikki vaan romahtaa. Olen laihtunut kilon. Onhan sekin jotain kuin se et pysyin vuoden samassa painossa. Mä haluan vaan laihtua lisää. En pysty lopettamaan vaikka tahtoisinkin. Enkä mä edes tahdo.

Ihmisuhteet on tällä hetkellä ihan hyvässä kunnossa. Kaikkien läheisten ihmisten kanssa. Mutta. Mä menin puhumaan sille yhdelle. Kerroin kaiken mitä ajattelin. Nyt oon rupeemassa sen kanssa seksisuhteeseen. Tai no en tiedä haluaako se enää. Enkä tiedä itsekään tahdonko mä sitä. Se varmasti särkee mut entistä pirstaleisemmaksi mutta mua ei kiinnosta. Haluan nähdä sen ja olla sen lähellä vaikka tiedän et mun pitäis vain päästä yli koko asiasta. En tajua miksi se edes haluaa nähdä mua kun olen niin mitätön, huono ja paska ihminen. Ai niin koska se saa siitä jotain. Ehkä se on ihan oikein mulle. Mä ansaitsen tollaista kohtelua.

En saanut vielä asuntoa. Seuraava haku on toukokuussa ja toivon, oikeasti toivon että saan sen silloin. Koska en enää jaksa asua kotona. Välit on suht kunnossa mutta haluan omaa rauhaa. Haluaisin olla välillä yksin. Rauhassa perheeltä.

Kuulen välillä ääniä. Multa menee ohi mitä muut puhuvat , ei koko ajan mutta välillä. Mun huomio keskittyy johonkin ihan muuhun. Olen surullinen ja maassa. Aamulla en pääse sängystä ylös kuin vasta viimeisen torkun jälkeen. Niska on kipeä ja pää ei käänny kunnolla toiselle puolelle.Selkää särkee. Haluan itkeä mutten pysty kunnolla. Tärisen välillä ja silmät lasittuvat maahan. En saa välillä henkeä. Kurkkua kuristaa. Puren kynsiä ja kynsinauhoja. Käperryn polvien päälle ja huudan äänettömästi. Haluan vain nukkua loputtomiin. Välillä haluan kuolla. Pois tästä tuskaisesta maailmasta.