No emotions

Mä yritän olla vahva, positiivinen ja tsemppaava kun kaikki muut mun ympärillä hajoaa. Pelkään joka päivä sitä hetkeä kun mä murrun ja hajoan taas.


Kiellän itseäni tuntemasta mitään. Sitten kysyn itseltäni miksen tunne mitään, muistan etten saa tuntea ja kiellän taas kaikki tunteet. Koska jos en tunne mitään niin sitten en ehkä hajoa. Mä olen vahva ja mä pystyn kovettamaan itseni ja tsemppaamaan muita. En mä voi muutakaan. Mä en halua hajota. Mä voin hyvin. Kyllä mä pärjään.

Anger and tears

Mulla on mennyt edelleen ihan hyvin. Ei niin hyvin kuin mitä viime postaukseen kirjoitin, mutta ihan hyvin kumminkin. Olen kylläkin parina päivänä ollut tavallista ärsyyntyneempi. Eilen olin niin täynnä vihaa ja raivoa. Ilman mitään syytä. Ehkä se oli sitä mitä psykologi sanoi mulle viime viikolla, tuntuu kuin maailma pyörisi liian hitaasti. Se raivo täytti mut niin että halusin olla hiljaa etten satuttaisi ketään sanoillani.


Raivon jälkeen tuli itku siitä mikä mua vaivaa ja miksi mä tunnen näin. Itkin ja mietin miksi mua raivostuttaa kaikki ja että en jaksa tälläistä. En jaksa tätä tunteidenvuoristorataa mun pään sisällä. Olen alkanut miettiä nyt kun voin hyvin että onko mulla ikinä ollutkaan mitään. Ehkä tää on vaan normaalia mitä kaikille joskus tapahtuu. Että mä oon kuvitellut että mä oon päästäni sekaisin. Mietin sitä kun kuvittelen ittelläni olevan kaksisuuntaisen. Ei mulla kumminkaan sitä ole. Mä en enää tiedä miltä musta tuntuu. En enää tiedä kun aamulla herään olenko hyväntuulinen, hyper vai vihainen vai joku uusi tunne? Mä menen ihan sekaisin. Olenko mä näin sekaisin. Mä en enää tiedä mikä mulla on vai onko mulla yhtään mikään.

Hyper

Mulla on ollut tän viikon tosi hyvä olo. Ei oo masentanut. Pari päivää on ollut jopa tosi energinen olo. Oon mennyt myöhään nukkumaan ja herännyt melko aikasin (siihen verrattuna kuinka paljon normaalisti nukun ja mihin aikaan herään). Oon myös jumpannut, venytellyt ja riehunut kun on sitä energiaa ollut.


Tänään menin nukkumaan joskus 3 aikaan yöllä ja heräsin yli tunti sitten. Yöllä aloin tekemään yö/aamupalaaa itselleni kun iski nälkä enkä muutakaan keksinyt. Mulla on tossa aamupäivällä poli. Selitän siellä varmaan samat kuin tähän postaukseen ja ehkä pystyn/jaksan kertoa siitä yhdestä ihmisestä josta puhuin edellisessä postauksessa. Saa nähdä.


Mukavaa päivää kaikille!

He

Mä en muista viimepäivistä kauheasti mitään. Tämän päivän vielä muistan. Mä olin tänään epätavallisen hyvällä tuulella ja mun mielialat ei hyppinyt edes. Olin vaan tosi hämmentynyt tästä koko päivän.


Näin tänään mun sosiaaliohjaajaa. Puhuin koulusta ja siitä etten oo ollut siellä nyt pariin viikkoon ja puhuttiin et jos ei ala sujumaan niin pitää miettiä sit ton päivälukion tilalle jotain muita vaihtoehtoja. Sitten se kysyi että miten mun mieskuviot. Ja tarkentavan kysymyksen. "Ootko sä ollut yhteydessä siihen..... Hyväksikäyttäjään??" *naureskelee itse juuri sanomalleen "nimelle"*. Oon hiljaa ja vastaan kylmästi "En." Mutta mun sisällä kiehuu. Ja mun sydän musertuu vielä vähän pienempiin palasiin siitä mitä siinä on enää jäljellä. Sattuu.


Tää kyseinen ihminen "hyväksikäyttäjä"..... On pyörinyt mun päässä viime päivinä koko ajan. Sattuu, haluan puhua sille, en halua mä vihaan sitä, haluanpas haluan palata siihen kevääseen 2014 (ennen kuin se silpo mun sydämen palasiksi), MITÄ VITTUA MÄ AJATTELEN. Loppujen lopuksi millään näistä ajatuksista ei ole mitään väliä. Mulla ei ole mitään väliä sen silmissä. Sen puolesta mä voisin varmaan vaikka kuolla vaikka se joskus onkin väittänyt jotain toista. Mä olen ihan vitun naurettava, halpa ja typerä jakorasia. Ei kukaan tule ikinä haluamaan mua oikeasti minkään muun takia. Mä en ole ikinä vihannut itseäni näin paljon tän asian takia. Mä olen turha. Tyhmä. Typerä. Saatanan lutka.

Nothing

Ei tunnu melkein miltään. Ei vaikka isän kuolemasta tuli tänään kuluneeksi 15 vuotta. Eilen olin risteilyllä ystävien kanssa. Mulla oli kivaa ja hauskaa. Jossain vaiheessa olin välitilassa jossa en ajatellut mitään enkä tuntenut oikein mitään. Sama jatkui tänään. Tiedän missä olin. En ajatellut mitään tai pystynyt ajattelemaan enkä ollut läsnä vaikka kuitenkin olin.






Nyt mulla on ihan ok olo. Ahdistaa huominen polin lääkäri. En mä tiedä. Pitäisi varmaan avautua sille näistä kaikista oloista. Pelottaa enkä edes tiedä miksi.






Katson koulukuvia ja omaa hymyäni. Sen hymyn taakse kätkeytyy paha olo, itseviha, viha joitain muita ihmisiä kohtaan ja suru. En mä ole sitä miltä näytän.






Se yksi on taas pyörinyt liikaa mun päässä. Miksi? Miksi sä olet mun ajatuksissa? En mä halua ajatella sua.




"There's a tiger in the room and baby in the closet. Pour another drink, mom, I don't even want it. Then I turn around and I think I see someone that looks like you."

I see myself dead

Mä en muista milloin mulla olisi ollut näin paha olla. En tiedä muistanko. Ahdistaa hirveästi koko ajan. Nään tappavani itseni koko ajan. Ampumassa itseni bussin penkille. Juoksemassa auton tai bussin alle. Hyppäämässä katolta. Hyppäämässä metron alle. Viiltämässä ranteet auki. Kuulen ääniä. tapa itsesi. tapatapatapa. et sä ansaitse muuta kuin kuolla saatanan huora. laihduta. näännytä itsesi läski. sä et ole mitään.


Mulla olisi maanantaina aika polille. En tiedä pärjäänkö sinne. En mä ota mun mielialoista selvää kun ne heittelee nii paljo. Nyt tällä hetkellä haluisin vaa kuolla. Mä en jaksa itseäni ja ajatuksia. Mä en oikeesti vittu jaksa. En pysty edes kunnolla selittämään miten paska olo mulla kun ei kukaan voi ymmärtää. Oon vaan niin vitun sekasin.


Mä haluan vaan pois.

Is it real?

Kun istutaan ratikkapysäkillä tuntuu että joku tarkkailee mua vastapäisestä talosta. Takaa menee ihmisiä ja mä nojaan eteenpäin koska ne saattaa tappaa mut. Rakennustyömaalla on hirttäytynyt tyttö. Joka puolella on ihmisiä, tuntemattomia jotka haluaa vahingoittaaa tai tappaa mut. Kylmät väreet kulkee pitkin mun päätä ja poskea.


Oon mennyt viime päivinä melko myöhään nukkumaan. Lukenut kirjaa ja uppoutunut sen maailmaan tai katsonut puhelimesta sarjoja. Ahdistaa melkein koko ajan. En tajua miten selviydyin keskustassa tänään yksin.


Miksi mä olen näin vaikea? Miksi mulla on näin paha olla? Miksi olen niin huono ystävä? Miksi en pysty mihinkään?

----

Ei siitä tunnille menemisestä tullut sitten mitään. Yö oli aika vaikea. Menin jo 22.30 sänkyyn ja sain luettua kirjan loppuun. Sitten alkoi ahdistamaan hirveästi ja nukahdin vasta 2.00 jälkeen. Heräilin yöllä ja aamulla olin väsynyt ja ärsytti kaikki. Ei jaksanut kiinnostaa koulu. En tiedä nyt mitä teen sen suhteen. En uskalla mennä enää opinto-ohjaajallekaan puhumaan kun ei siitä ole mitään apua.


Poli oli tänään ja tuli heti vähän parempi olo kun sain puhuttua siellä. Puhuin mun vaihtelevista mielialoista ja siitä voisiko mulla olla muutakin kuin masennus. Sanoin että meidän perheessä on kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja psykologi sanoi ettei sitä suljeta pois vaihtoehtona. Se sanoi myös mielialanvaihteluiden saattavan johtua traumaperäisestä lapsuudesta joka vaikutttaa usein tunnesäätelyyn.


Loppupäivän mulla on ollut suht hyvä olo. Välillä on ahdistanut, mutta se ei ole kasvanut ihan järkyttäväksi. Väsyttää taas. Saisikohan sitä tänään aikaisemmin unta.

Tired

Revin hampailla mun huulesta ihoa. Kirja on todella hyvä ja olen jo yli puolenvälin vaikka aloitin sen toissapäivänä. Ahdistaa. Koulu. Ihmiset. Kaikki mikä ennenkin. Surettaa ja ilostuttaa maahan satavat lehdet.


Sain vietyä todistuksen opolle miksi mulla on niin vähän kursseja. Ahdisti älyttömästi mennä kouluun. Huomenna mulla olisi tunti. Ahdistaa mennä sinnekin. Jos en mene tipun kurssilta ja sitten mulla ei ole ollenkaan koulua. Katson aamulla pystynkö menemään sinne.


Laitoin polin työntekijälle viestiä ja kysyin aikaa. Sain ajan huomiseksi. Mitä mä sanon ja mitä se sanoo siihen.. Tuntuu etten osaa ajatella vaikken edes tiedä mitä pitäisi ajatella. Turhauttaa. Kuolemanajatukset pyörii päässä. Väsyttää älyttömästi. Haluan vaan nukkua tän kaiken pois.


Mä oon niin väsynyt tähän kaikkeen. Itseeni. Voisin hautautua syvälle maan rakoon. Haluan että tää kaikki loppuu.