Circus for a psycho

Pitäisi vielä vähän jaksaa ja sitten alkaa kauan kaivattu kesäloma. Perjantai on polilla eka tapaaminen uuden hoitohenkilökunnan kanssa (uusi hoitaja sekä uusi lääkäri). En saisi stressata ja yritänkin välttää sitä, mutta tulee väkisinkin mieleen


Varmaan yli kuukauden ajan musta ei oo tuntunu miltään. Suurimman osan ajasta en tunne mitään. Välillä pintaan tulee pelko ja ahdistus. Ja kyllä mä parhaan ystävän kanssa olen iloinen ja hyvällä tuulella, mutta yksin tai muiden ihmisten kanssa niin ei oikein mitään. Tai sit pelko/ ja ahdistus.


Joskus tuntuu myös siltä että oon kuollut tai unessa. Melkein aina kun liikun yksin on tunne että joku/jotkut/kaikki seuraa mua. Ääniä ei tosin ole ollut. Pienimmätki räsähdykset saa mut pelästymään. En halua olla muiden kuin parhaan ystävän seurassa. Kenenkään muun kanssa en oikein osaa puhua ja kommunikoida. Tuntuu hirveen haastavalta, joten vältän kaikkia sosiaalisia kontakteja. Tuntuu, että sekoan kaikesta. Sekoan. Tulen hulluksi. Harhaluuloinen olo. Mä en osaa. Mä en tiedä. Mitä mä teen. Miten mun pitäisi selittää tää kaikki selkeästi siellä polilla perjantaina. Ei vittu mitenkään.

Oh god I'm so sick of me

Tämä päivä sujui tähän asti ihan hyvin. Kävin mummilla ja äitikin tuli samaa matkaa. Annoin molemmille lahjat ja kaikki meni ihan kivasti. Lähdettiin äidin kanssa bussipysäkille ja kun odotettiin mun bussia se alkoi inttämään että haluaa tulla käymään mun luona. Mä sanoin monta kertaa ettei tänään, että en jaksa tänään. Vastauksena toisto " Kyllä nyt perheen piirissä pitäisi olla aina tervetullut totta kai ja yleensä sen niin pitäisi mennä". Olin vaan hiljaa ja sanoin moneen kertaan että mun pitää tehä vielä koulujuttuja että ei tänään. Sitten se sano" No mä lähdenkin tästä sitte kotiin heihei". Ja se ihan selkeästi loukkaantui. Miten mä aina onnistun. Äitienpäivänä. Hieno minä hienoa. Helvetti mä olen niin huono ja paska. En jaksa itseäni kun aina pilaan kaiken. Aina.

No promises

Olin käymässä mummin luona äidin ja tädin kanssa. Äiti ja täti huomasi mun raapimisarvet. Täti sanoi " Jos aiot jatkaa tota niin älä jänteisiin asti ainakaan" tiedän että se on huolissaan eikä tarkoittanut mitään pahaa. Mutta kyllä se silti tuntui pahalta. Kun oltiin kahdestaan äidin kanssa
Äiti" Lupaa ainakin mulle ettet tee enää tollasta.
Minä" Mä en lupaa yhtään kenellekkään yhtään mitään"


Ja haluan vaan itkeä ja raivota. Ei musta tule ikinä mitään.

Crazy

Ei ole tullut kirjotettua tänne kun en oo jotenki jaksanut. Eilen kirjoitin päiväkirjaan ja alotin onnistumispäiväkirjan uudelleen. Tässä se mitä kirjoitin päiväkirjaan (osa siitä):" .... Polilta odotan yhteydenottoa kun ne mahdollisesti siirtää mut avo-kuntoutukseen. Mul on yleisesti kai ihan ok olo mutta saan äkillisiä raivokohtauksia tai sellasia ja pinna on aika kireellä.. Tunnen itteni välillä niin epäsopivaksi ja kuulumattomaksi ja HULLUKSI. Psykoosioireita on välillä mut ne ei oo mitää hirveen kamalia. Nään asioita mitä ei oikeesti ole. Ihmisiä, eläimiä, asioita... Kello on jo 1,19 ja pitäisi herätä 10-11 aikaan että pääsisin kouluunkin joskus...


HULLU
haluan viiltää mutten voi"


niin. Tänään en oo taaskaan tiennyt miltä oikein tuntuu paitsi että on ollut tuskastuttavan kuuma ja päivällä taas huippasi päästä keskustassa kun olin tulossa kotiin niin että meinasin kaatua. Sitä on ollut nyt jonkin verran mutta sille on varmaan monta eri syytä. Koulussa oon ollu tällä viikolla ja tehnyt kotona koulutehtäviä. Mulla on vaan jotenki tosi outo olo ja just sellainen etten tiedä miltä tuntuu. En mä enää tiedä mistään mitään. Tuntuu vaan että tuun hulluksi.