Christmas day

It's the most wonderful day of the year.... En siltikään ole onnellinen. Mua ahdistaa. En edes tiedä miks. Syöminen, ihmiset, joulu - kaikki ahdistaa. Oli ihanaa olla tänään keskustassa parhaan ystävän kanssa. En tiedä mitään niin ihanaa kuin viettää aikaa mulle rakkaimman ihmisen kanssa. Rakastan sua <3

Äänet tuli taas mun päähän aamulla vähks aikaan. Kun rupesin huutamaan ja laulamaan ne onneks katos. Kumpa tää ahdistus katois. En kestä oloani. Oon viiiltäny monena iltana. En ees muista päivä millon en ois viiltäny ollenkaan. Surullista. Joidenkin mielestä. Mulle se on normaalia. En tiedä haluanko parantua tästä iinä ja taas k a t o a n . . . .

I'm very confused....

Oon helvetin hämmentyny. Mä en oo kirjottanu tänne vähään aikaan. En ees muista millon viimeks. Pari vko sitte? Mut mul on ollu aika paska olla. Oon syöny sitä lääkettä sen 75 mg aamusin. Huomenna se nostetaan 150 mg.. En ees oikeestaa haluis syödä sitä. En tiedä haluunko mä edes parantua tästä. Puhuin sille tänään ja kysyin ollaanko väleissä. Loputtoman keskustelun jälkeen päädyttiin siihen et ollaa kai. Se on kuulemma nähny mut muutaman kerran vaik oon luullu ettei se oo mua nähny. Mä vaan oon miettiny koko syksyn näitä asioita pienessä päässäni. Aamulla keräsin rohkeutta ja puhuin sille. Oon nähny yhtä viimevuotista kaveriikin. On ollu tosi mukavaa jutella ja puhua asioista. Mulla on ollu hirvee ikävä sitä. Mä en enää tiiä miltä musta tuntuu. Muutamana päivänä on tuntunu etten oo täällä enkä kuulu tänne. En enää tiedä kuulunko vai en. Sellane loputon tyhjyyden ja kuulumattomuuden tunne. Ei pysty seisomaan , ei pysty puhumaan, ei pysty seisomaan, ei pysty tekemään mitään. On kaiken ulkopuolella vaikka kävelee siinä metroasemalla. En pysty koskemaan mihinkään. Ihmiset kävelee mun läpi. Katoan.....

Doesnt make any sense

Missään ei oo mitään järkeä. Mä puhuin mun psykalle näistä kaikista oireista. Kaikista äänistä. Eilisestä ku koulun lattia liikku. Ja kuinka suunnittelin että tapan itteni tammikuun 5 päivä. en kumminkaan sanonu että peruin sen päivän.... mä en tiedä miks.. Tänään melkee jäin auton alle. Aina ennen oon ollu iha kauhuissani. Nyt en ollu. Mä en enää pelkää. En pelkää kuolemaa. Pelkän kylläki, että joku tulee ja tappaa mut.

Mä en tiedä.... Psyka sano että soittaa mulle huomenna ku on puhunu lääkärin kanssa " tästä mun tilanteesta". Mitäköhän lääkkeitä ne mulle antaa? Pistääköhän ne mut jonnekin osastolle? Emmä voi mennä osastolle nyt. Ens viikolla on koeviikko ei mulla ole aikaa tollaseen turhaan.

I don't give my life away

Peruin sen. Peruin sen päivän. Oon aika ilonen siitä koska haluun elää mut en vaan tiedä miten. En osaa elää. Mut pakko vaan yrittää. Ihan vaan siksikin et haluan nähdä kun serkku ja siskontytöt kasvaa. Haluan opiskelemaan ja parantua tästä. Siihen menee kauan. Mä olen vielä ihan pohjalla ja ylös on pitkä matka.

Mä yritän kovasti olla parempi. Olla parempi ystävä, sisko, täti, serkku, tytär ja tyttärentytär. Mä yritän mutta se ei välttämättä onnistu. Toivon että toi lääkitys auttais ja tehois. Toivon myös ettei mua ala kaduttaa että peruin päivän. Tää on liian vaikeeta....

I don't know....

Mä oikeesti uskon, etä tää maailma katoaa. Räjähtää palasiks. Se, Laulaja ja Hän on jättäny mut rauhaan ainaki vähäks aikaan.. Välillä kuulen Sen naurun.. Muuten mun päässä on karmivan hiljasta. Mun pitäisi kertoa tästä polilla tiistaina. Tammikuun viidennestä päivästä ja äänistä. Mut ei ne oo pwlkkiä ääniä ne on oikeesti olemassa. Mua pelottaa. Mulla alko eilen uus lääkitys Venlafaxin. Haittavaikutuksena on : väsymys, haukottelu, unettomuus, hikoilu, pahoinvointi.... en tiedä sit et tehooko tää lääke muhun ollenkaan. Itsetuhosuus ei oo ainakaa pahentunu , ihme kyllä.. Ahistanu kylläki entistäki enemmän jos se ees on mahollista.

Kaiken lisäks. Mun vanhat yläaste kaverit haluaa yhteistapaamisen joululomalla. Ahistaa sekin. Sanonko mä niille että se on viimenen kerta ku ne näkee mut _ikinä_. En tiedä. Mutta oon ilonen että saan nähä ne vielä kerran. Oikeesti mä en haluaisi kuolla. En vielä. Välillä tulee kyllä epätoivoinen tunne mä en pysty enkä jaksa mutta sitte aattelen tuleaisuutta ja mitä kaikkee kivaa voi tapahtua. Mun on pakko kuolla niin Se on sanonut mulle. Mä en oikeesti pysty tähän. Yhden asian oon tajunnut : mä tarvitsen apua ja äkkiä.

I can't

Mä en tiedä mitä täällä tapahtuu.. Enkä mä saa kertoa. Te huomaatte sen myöhemmin. Näätte sen kaiken. Mä en näe. Mä kuolen sitä ennen. 5.1.2014. Mä kuulen tän kaiken ja tää kaikki on totta. Te ette kuule. Mä tiedän että tää kaikki vajoaa. En pysty tähän ja enkä voi kertoa enempää. Tää kaikki tuhoutuu. Kaiken aikaa. Kukaan ei nää sitä.

Im not good for you

Mulla on sellanen tunne etten ansaitse noin hyvää ystävää. Etkä sä ansaitse tällästä paskaa taakaks. Mun seura ei oo sulle hyväks. Mun takia susta on tullu noin surullinen. Mä pyydän anteeks. Mä tartten sua mut sä et tartte mua. Mä tiedän että ansaitset parempaa ku minä. Mä olen pelkkä angstaava, vastenmielinen, ruma, angstinen paska.

Mä en tiedä minkä takia mulla on sellanen olo. Mä tunnen pahaa oloa siitä että huolehdit musta. Sulla on ittelläki niin paska olo. Et tartte mua pahentamaan sun oloa. Mä oon muutenkin turha. Kaikille turha. Kukaan ei tarvitse mua. Hyvä vaan niin voin lähteä täältä pois rauhassa. Toivoisin että joku tarvitsisi mua. Niin mun ei välttämättä tarttisi tehdä tätä. Lupaa ettet ikinä unohda mua <3 Rakastan sua ikuisesti <3

Drowning

Se ois mun paras teko mitä oisin ikinä tehnyt. Viimeinen myös. Näen koko ajan veitsiä ja ajattelen saksia mun patjan alla. Viiillän kaulan auki iteltäni. Mä haluan pois. Mä en enää vaan jaksa. Tän on loputtava.

Light so many lights ..

Niin paljon valoja. Ne välkkyy. Espan valot. Paras ystävä vieressä. Mulla on hyvä olla vähään aikaan. Sitte tulin kotiin ja alko ahistamaan.

Tää särkee mun sydämen pirstaleiks uudestaan. Mä en ansaitse elämää. Mä en ansaitse noin ihanaa ja hyvää ystävää. Mistä mä voin tietää ettei tää oo unta? Mistä mä voin tietää? en siltikään ansaitse tätä. En halua. En pysty. Haluan pois tästä vankilasta. En jaksa enää.

Mä oon syöny taas liikaa. Syön koko ajan. Ja sit toivon laihtuvani. Hahhah, mitä sä luulet sä oot paska, ethän sä ees pysty laihtumaan, säälittävä paska. Vihaan tätä. Vihaan mun vartaloa. Mun mieltä. Mun ulkonäköä. Kaikkea mussa. Can't you just set me free?

Mess

Mä en halua olla enää täällä. Haluan kuolla. Haluan että joku tappaa mut. Haluaisin tulevaisuuden mut en kestä mun ajatuksia. Mun pää hajoo pirstaleiks. Mä haluan vaan pois. Pakko päästä pois. En haluais tätä mut mulla ei oo enää muita vaihtoehtoja. Joku muu saa käyttää mun elämän mun puolesta.

Fatuglyperson = me

En kestä itteäni. Oon läski. Pitää laihtua. Haluan painaa sen 30 kg. Nyt 39,8. liian paljon. Pakkopakkopakkopakko. mut en pysty. Oon liian heikko. Mutta mun on PAKKO. Pakotan itteni tähän.

Mä oon onnellisempi, laihempi ja parempi kun oon kevyempi. Kevyt keiju. Lasikeiju.

Messed up

Ilman sua en jaksais elää. Nyt kun en oo voinu nähä sua, elämä on ollu hirveetä tuskaa. Mul on tosi vaikee olla. Tunnen itteni typeräks, läskiks, turhaks ja vaikka mitä muuta. Sain taas niinku eilenkin paniikkikohtauksen koulussa. Tänään vaan useamman. Koulu ahdistaa mua ihan hirveesti. en pysty olemaan siellä. Liikaa ihmisiä. Melua. Valoa. Opittavaa.

Jos ulos satais lunta olisin iloinen. Lumi muuttaisi maailmankuvaa. Se piristäis. Kävisin lenkillä. Voisin nauttia talvesta. Lumi on kaunista. Haurasta.

Pitäis siivota huone ja laittaa jouluvaloja ja tavaroita. Täytän 18 ens tiistaina. En uskois itekään sitä. Aika on kulunut nopeasti. En malta odottaa tiistaita. Kunhan saan viettää sen mun rakkaan kanssa ni oon onnellinen en toivo mitään muuta. Pliis toteuttakaa mun toive. Kiitos <3

I don't no what I feel, there is so much feelings.

Mä en tiedä enää mitä mun pitäs sanoa. Mulla  loppuu sanat. Tää ruoka ja paino hallitsee mun elämää. Mä painan 41 kiloa, ainakin kun tänään aamulla katsoin. Mä petyin. Luulin laihtuneeni ainakin kilon. Mut en sit ollutkaan. Mua ahdistaa, pelottaa ja masentaa. Vaikka sanoit ettei mun pidä huolehtia susta en voi olla huolehtimatta. Mua pelottaa. Mua pelottaa että teet jotain ittelles. Mua pelottaaa ihan hirveesti. Eilen kun istuttiin siinä itiksessä ja tehtiin se sopimus just ennen kun sä suostuit mä meinasin purskahtaa itkuun. Mä en oikeesti pysty suostumaan siihen etten kertois kellekään mitään jos tekisit itteles jotain. En vois. Koksa en halua ikinäikinäikinäIKINÄ luopua sua. Varsinkaan vapaaa ehtoseti enkä kyllä pakottamallakaan. Anteeks mä en vaan pysty. Oot liian tärkeä mulle.

Don't do this to me ... and urself. Please im pegging you.

Älä tee tätä mulle. Pliis ole kiltti. Et saa haluta sitä. Kuolemaa. Et saa. Ymmärätkö sä? Ymmärätkö? Jos sä haluat kuolla, mä kuolen mukana. Mä tiedän, että kuolen. Enkä mä vielä haluis. Ei nyt. Ei vielä. Meilä on molemmilla edessä hirveesti hyviä asioita. Niin mä ainakin uskon. Etkö sä muista mitä kaikkea me ollaan suunniteltu? Mä en halua että masennus ja ahdistus vie mun parasta ystävää pois multa. Ei en halua. EIeieieiei! Tajuatko että oikeesti rakastan sua ihan älyttömästi? Tajuatko kuinka paljon mä välitän? Susta vältetään. Sua rakastetaan. Sua tarvitaan. Mä tarvitsen sua. Mä oikeesti tarvitsen sua. Tiesitkö? Jos et tiennyt niin nyt tiedät.

Mua masentaa, pelottaa, ahdistaa. Mä olen läski. Oon huono ja paska ihminen. Koska en ajattele kuin itseäni ja sitä miltä musta tuntuu. Mä olen kauhea ihminen. Vihaan itseäni. Vihaan tätä. Vihaan ruokaa. Vihaan elämää. Mun psyka sano että mun tilannetta pitäs tarkkailla ja sanoin sille monta kertaa ettei tartte. En halua ei tarvitse jos kerran oon normaalipainoinen. En ole. Joten ei mitään tarkkailua. Kiitos näkemiin. Älkää huolehtiko pliis. Se vaa mut vaaan ahistumaan ja laihduttamaan enemmän.

I don't know what to do

Masentaa. En osaa olla. En oo tehny ittelleni mitään vähään aikaan. En tiedä moneenko päivään. Viimeks 4-5 päivää sitte ? purin itteäni ja viilsin. Oon kauhee ihminen. Mut itteni satuttamine on ainoo asia minkä osaan.

Mä en osaa sanoo oikeita asioita. Mä en osaa tehdä oikein. Mä en osaa auttaa sua. Mä tunnen huonoa omatuntoa sen takia. Tiedän ettei tarttis mut unnen kumminkin. Mä haluisin auttaa sua. Koska en kestä nähä kun kärsit. Mä tiedän että suhun sattuu. Mä tiedän että sä tarttisit apua. Sun pitäisi oikeesti käydä siellä terapiassa useemmin. Mä rukoilen seuraavaan kerran kun näät sun psykan sano sille että tarttet 2 aikaa ikolle. koska oikesti tarviit. Mä sanon tän siksi koska rakastan sua ja koska oot hirmu tärkee. <3 En halua että vajoot enempää masennuksen syövereihin. Se on viimenen asia mitä haluan maailmassa.

<3 PLEASE.

Its november and its raining.

Tota mun kokeisiin lukeminen on. En pysty enkä jaksa keskittyä yhtään. Luulen osaavani asiat vaikka en todellakaan osaa ja sit ärsyttää ku menee päin helvettiä kokeet.

Mulla on niin paska olo. Äiti on sairaalassa ja murehdin sitä. Ja sit mua ahistaa muutenki. Sattuu. Henkisesti. Fyysisesti. Koska oon taas viiltänyt muutamana päivänä. En enää pystyny olee viiltämättä. Helpotti kylläkin.

Fuck you world......

Mä vihaan tätä kaikkea. Vihaan maailmaa. Vihaan ihmisiä.
Vihaan itteeni. Vihaan koulua. Vihaan, inhoan, vihaan ja inhoan.

Tää masennus tappaa mut enkä mä voi tehä mitään. Tai pikemminkin mä tapan itteni. Tällä kaikella. Mkä mua vaivaa? En tiedä! Entiedäentiedäentiedä!!! Mä sekoan. Mä haluan pois. Mä vaan ahistan muita ihmisiä. En kestä enää.

I'm not okey, I'm going crazy..

Mä sekoon. Mä haluun hypätä alas. Jostain. Että pääsisin eroon kaikesta velvollisuuksista. Koulusta. Kotiintuloajoista. Kaikesta. Ettei kenenkään tarttis enää olla huolissaan musta. Se loppuis siihen. En pysty sanomaan muuta.

Im falling apart because memories

Totta, musiikki on mun elämä. Koska musiikki ja ihan helvetisti muistoja. Mä hajoon näille muistoille. Oon onnellinen tästä hetkestä ja siitä että eräs ihminen ei vihaa mua vaikka luulin niin. Se oli niin helpottavaa. Oon luullu puol vuotta että se inhoo mua eikä ikinä enää haluis ees puhua mulle, mutta sen mielestä mennet on menneitä. Oonko mä oikeesti ainoo joka kaivelee menneitä? Luultavasti. Äsken telkkarista soi Maailma on sun kappale ja hajosin totaalisesti koska laulettiin sitä viime vuonna musiikin tunneilla ja tää ihminen oli siellä ja laulo sitä kappaletta myös. Hajottaa aivan liikaa. Miks mä muistelen tälläsiä turhia asioita? Miks mä oon tällänen?

Syksy on ihanaa aikaa. Rakastan syksyä. Sataa ja voi olla ulkona. Sade ja tupakka. Täydellistä. Ei. Itseasiaasa. Sade, tupakka ja paras kaveri. Täydellistä. Joo noin sen pitää olla.

Kuvapostaus

Mä teen nyt pelkän kuvapostauksen koska mitkään sanat ei tällä hetkellä osaa kuvailla mun tunteita ja fiiliksiä. Niin ja anteeks pitkä tauko. Jos kukaan tätä nyt lukeekaan.