Fuck you world......

Mä vihaan tätä kaikkea. Vihaan maailmaa. Vihaan ihmisiä.
Vihaan itteeni. Vihaan koulua. Vihaan, inhoan, vihaan ja inhoan.

Tää masennus tappaa mut enkä mä voi tehä mitään. Tai pikemminkin mä tapan itteni. Tällä kaikella. Mkä mua vaivaa? En tiedä! Entiedäentiedäentiedä!!! Mä sekoan. Mä haluan pois. Mä vaan ahistan muita ihmisiä. En kestä enää.

I'm not okey, I'm going crazy..

Mä sekoon. Mä haluun hypätä alas. Jostain. Että pääsisin eroon kaikesta velvollisuuksista. Koulusta. Kotiintuloajoista. Kaikesta. Ettei kenenkään tarttis enää olla huolissaan musta. Se loppuis siihen. En pysty sanomaan muuta.

Im falling apart because memories

Totta, musiikki on mun elämä. Koska musiikki ja ihan helvetisti muistoja. Mä hajoon näille muistoille. Oon onnellinen tästä hetkestä ja siitä että eräs ihminen ei vihaa mua vaikka luulin niin. Se oli niin helpottavaa. Oon luullu puol vuotta että se inhoo mua eikä ikinä enää haluis ees puhua mulle, mutta sen mielestä mennet on menneitä. Oonko mä oikeesti ainoo joka kaivelee menneitä? Luultavasti. Äsken telkkarista soi Maailma on sun kappale ja hajosin totaalisesti koska laulettiin sitä viime vuonna musiikin tunneilla ja tää ihminen oli siellä ja laulo sitä kappaletta myös. Hajottaa aivan liikaa. Miks mä muistelen tälläsiä turhia asioita? Miks mä oon tällänen?

Syksy on ihanaa aikaa. Rakastan syksyä. Sataa ja voi olla ulkona. Sade ja tupakka. Täydellistä. Ei. Itseasiaasa. Sade, tupakka ja paras kaveri. Täydellistä. Joo noin sen pitää olla.

Kuvapostaus

Mä teen nyt pelkän kuvapostauksen koska mitkään sanat ei tällä hetkellä osaa kuvailla mun tunteita ja fiiliksiä. Niin ja anteeks pitkä tauko. Jos kukaan tätä nyt lukeekaan.

Why I feel so messed up?

Mä tunnen itteni koulussa todella ulkopuoliseks välillä. Tuntuu, että muut ei halua olla mun kanssa, ignooraa ja feidaa ulkopuolelle. Parhaan ystävän kanssa on rentoa ja hyvä olla koska se hyväksyy mut ja pitää musta sellasena ku oon. Luulen ainakin, toivottavasti.Ja ymmärtää mua kaikkein parhaiten. Mä en tiedä miltä musta tuntuu. En osaa jaotella tunteitani niinku haluisin tai emmä ees tiiä mitä mä haluun. Oh god oon niin sekava. En kestä itteeni. Ehkä nukkuminen auttais mutta ku en haluis mennä nukkumaan. En jaksa mun unia. Niissä on melkein aina jotain mitä en haluu muistaa aamulla mutta muistan kuitenkin. Joten ei vielä. En halua vielä nukkumaan. Ehkä parin tunnin päästä ku ajatukset on tasottunu.