Promise myself I dont never eat again but next thing I do is eating

Joka päivä mä lupaan itselleni että en  syö tänään kuin vähän tai en ollenkaan. Joka päivä mä epäonnistun. Juuri äsken söin toffeetuutin vaikka mun ei pitänyt syödä koko iltana enää mitään. Mun piti sitä paitsi kotiin tultua tehdä lihaskuntoa, mutta tässä mä istun koneella ja läskiinnyn. Kun katson peiliin se huutaa mulle läskiläskiläskiläski. sun pitäälaihtua. sä olet niin läski. äläsyöäläsyöäläsyö. Silti rikon lupauksen peilikuvalleni ja syön joka päivä. liikaa.

Aloin miettimään tosissani mitä mä olen tekemässä. Miksi mä laihdutan? Jotta mä olisin kauniimpi ja laihempi, koska mä haluan nähdä mun luut. Mä haluan olla laiha. Mä tarvitsen sitä. Mikä tai kuka saa mut laihduttamaan? Minä itse. Mä haluan itse olla laiha.Mä oikeasti tarvitsen sitä ehkä mä sitten voisin olla onnellisempi. Mulla ei ole syömishäiriötä. Mulla ei voi olla syömishäiriötä koska oon näin läski. Ei näin läskillä voi olla syömishäiriötä. Ei ole mitenkään mahdollista.

Thinking, thinking and one more time thinking

Oon ajatellut todella paljon parina viimeisenä päivänä. Kaikkea, kaikkia, elämää, ihmisiä, asioita... Myös erästä kusipäätä jonka annan uudelleen ja uudelleen särkeä mun sydämen enkä ees pistä vastaan. Annan sen vain viedä mut ja sitten palauttaa takaisin särkyneenä. Yhden asian tiedän mä en ikinä saa sitä omakseni.

Olen myös alkanut kieltäytymään jonnekin lähtemistä sen takia, että kuvittelen olevani riesa. Muilla on hauskempaa ilman mua. " olisitpa sä ollut paikalla ja nähnyt kuinka serkkusi osasi pelata minigolfia." " meillä oli tosi hauskaa siellä saaressa" 
Nyökkään ja sanon että kiva et teillä oli hauskaa ja perään feikkihymy. Perhettä on niin helppo kusettaa ja huijata. Ne uskoo mitä vaan.

Haluan edelleen laihtua, mutta mä en pysty siihen ja tunnen itteni niin paskaksi. En oo laihtunu yhtään. En jumalauta gramman grammaa. Kun saan rahaa hankin digitaalisen vaa'an. Heti kun oon saanut maksettua laskut, velat ja bussikortin. Pitäisi hankkia kastajaislahja ja rahaa seutulippuunkin. Mulla ei ole kuin euro ja kaksi röökiä jotka paras ystävä ihanasti heitti mulle mun huomaamatta. Mä en tiedä mitä tekisin ilman sitä ♥.

Mä olen tällä viikolla viiltänyt monena päivänä. Eilen en halunnut viiltää koska vihaan mun arpia, joten hakkasin jalkojani mustelmille. Säälittävää. En tiedä mitä muutakaan oisin tehnyt. Vihaan itseäni niin paljon. Olen niin huono. Parina iltana on tehnyt mieli tehdä jotain tosi tyhmää. En tiedä mitä mutta jotain. En ole viitsinyt. Osaksi koska en ole keksinyt mitä tekisin.

Pitäisi puhua polilla seuraavalla kerralla mun lääketyksestä joka ei enää tehoa. Kyllä se auttoi sen vajaa puol vuotta ja sitten se vaikutus taas loppui. Mä en tiedä mitä mä teen. En tiedä mitä teen itseni kanssa. En tiedä mitä teen mun elämän kanssa. En tiedä mistään mitään. Voi kun tietäisinkin.

I wanna cry but I can't

Mä en edes tiedä mistä mä aloittaisin taas. Mun päässä on miljoona eri ajatusta ja ne pyörii ympyrää kuin pienet lehtitornadot syksyisin. Ympäri ja ympäri. Ensin mä vihaan itseäni. Mä vihaan itseäni niin paljon. En oo varmaan ikinä vihannut näin paljon. Haluun vaan repiä itteni ulos tästä kuoresta ja leijua johonkin kauas. Kävin vaa'alla aamulla ja painoin 39 kiloa. liikaaliikaaliikaa. ääni mun päässä huutaa että mä olen edelleen läski. Mä melkein uskon sitä ja yritän olla syömättä mutten taaskaan onnistu täysin. Mä vihaan itseäni loputtomasti.

Miksi mä en voi päästää irti muistoista ja huonoista ihmisistä jotka on vaan satuttanut mua? Miksi mä en vaan osaa unohtaa? Mä en vaan kykene. Mä olen liian heikko että pystyisin unohtamaan. Mä yritän koko ajan mutten vaan pysty. Ne kaksi ihmistä pyörii mun päässä vaan ympyrää. en jaksa tätä samaa paskaa enää. Yritän vetää feikkihymyn mutta mä en pysty. Se sattuu henkisesti ja fyysisesti. Mä en kykene hymyilemään. Mä en kykene enää myöskään itkemään. Olen vain naama peruslukemilla eikä kukaan tiedä mitä ajattelen. Ehkä niin on vain parempi. En pysty sanomaan kaikkea ääneen ja kuvaamaan mun fiiliksiä niin tässä muutama kuva fiiliksistä ja sit kans lävistyksistä joita haluisin myös muutama kuva.

Difficult moods

Mä kirjoitan taas lyhyen tauon jälkeen. En oo jaksanut kirjoittaa. En ole vaan jaksanu. Mä oon viime päivinä suuttunu niin monta kertaa eri ihmisille että ihmettelen itsekin. Ja muut ihmiset on myös monta kertaa  suuttunut mulle. Ehkä mä ansaitsen sen. Ainakin perheen osalta. Oon niin kauhee. En viitsi sanoa muuta. Tiedän etten oikeesti ehkä ole mutta nyt tuntuu siltä ja on tuntunut nyt pari päivää. Olen varma, että mun perhe oikeesti kyllästyy muhun kohta ja heittää mut pois. Roskikseen. Tai johonkin. Emmä tiedä. . .


Oon ollut viime päivinä huono lukemaan... Aloitin Nikolai Gogolin Kuolleet sielut mutta en jaksa lukea sitä. Johtuu varmaankin (luultavasti) siitä että se on kirjotettu venäläisittäin. En ole ennen lukenut venäläistä kirjallisuutta. Ois ihan kiinnostavaa sinänsä lukea mutten vaan jaksa. En jaksa sitä enkä jaksa tota enkä tätä enkä yhtään mitään. . . Kyllä mä oikeesti jaksan. Leikin vaan etten jaksa. Emmä jumalauta tiedä leikinkö vai enkö oikeesti jaksa. EN TIEDÄ.

Kuntoutuksessa on ollut ihan mukavaa ja oon tykännyt olla siellä ja viihtynyt niiden ihmisten seurassa. Kenen muun seurassa mä viihdyn kun parhaan ystäväni?? En yleensä kenenkään. Tää on todella pelottavaa ja yllättävää. Mä myönnän. Mua pelottaa. Asiat. Ihmiset. Tapahtumat. Minä.

Mulla on alkanut tulemaan toiveikas olo tulevaisuuden suhteen. Ehkä musta oikeesti tulee jotain. Ehkä mä saavutan mun unelmia. Mä toivoisin ja haluisin niin paljon. Vaikka välillä iskeekin se toivottomuus ettei musta ole mihinkään ja mun pitäis vaan kadota.. Nyt. Tällä hetkellä. Mä yritän kovasti uskoa. Itseeni. Tulevaisuuteen. Muihin ihmisiin. Toivottavasti uskominen auttaisi.

I want piercings and tattoos , I want create myself like I have always wanted

Lävistyksiä ja tatuointeja. Haluan. Äkkiä. Ei vain ole rahaa. Värjäytin parhaalla kaverilla mun hiuksien latvat vaaleansinisiksi/turkooseiksi. Mä rakastan mun hiuksia nyt, nyt ne on täydelliset. Niin mun olo. Mulla on ollut ihan hyvä olo. Tänään päivällä tosin halusin vaan kuunnella musiikkia ja hautautua maan uumeniin. Oon nyt innostunut ideasta,että hankin lävistyksiä. Siis kielikoru, smiley, luultavasti bridge ja sit korviin parit reiät lisää. aah niin täydellistä. Otan nyt kesällä kieleen jos on tarpeeksi rahaa ja löydän jonkun luotettavan paikan. Noi muut sit myöhemmin.

Toi kuva on elokuvasta Valkoinen oleanteri,joka on nähtävästi myös kirjana, jonka TODELLAKIN haluan lukea. Kertoo tytöstä, jonka äiti joutuu vankilaan poikaystävänsä murhasta. Tyttöä vaihdetaan perheestä toiseen ja äiti manipuloi tytön elämää kovasti. Se tyttö on niin haavoittuva ja surullinen, jotenkin samaistuin tyttöön paljon.... Haluan sen kirjan ♥

It's getting worse all the time

Tänään oli aamulla kuntoutus. Heräsin siihen kun sieltä soitettiin. Hyppäsin ylös, puin päälle ja lähdin vain sen takia  että vietin siellä puoli tuntia. Ei mitään järkeä. Mulla on koko ajan pahempi olo. Tää flunssa ei mitenkään edesauta asiaa kylläkään... mutta flunssa kyllä paranee mä en.

Tuntuu kuin olisin kallion reunalla köytettynä siihen reunaan kiinni. En pääse pois kalliolta. En pääse hyppäämään kalliolta. Olen jumissa näiden kahden välissä. En edes halua hypätä mutta en tiedä enää kuinka kauan kestän tätä tuskaa mun sisällä. Tämä vertauskuva kuvastaa sen miltä musta tuntuu. Välillä olen kaukana kalliosta ja vain katselen sen yli merelle. 

I'm in deep blue sea sinking and drowning to the bottom. I can't think. I can't cry. I just wanna cut. And then I maybe feel alive. 

I wanna cut. 

Cut
cut
cut
cut

My mind slowly kills me

Mä olen pettynyt itseeni , vaikka kaikki sanoo ettei mun pidä olla eikä tartte olla. " toi todistus on ihan hyvä." " sähän oot saanu 21 kurssia. Sehän on tosi hyvin!" Yritän uskotella, että kyllä se on hyvin. Ei sillä perjaatteessa ole mitään väliä. Emmä kumminkaan jaksa. Mä olen niin paska. No, joo olen kyllä tyytyväinen itseeeni. mutta se pieni demoni mun sisällä sanoo etä mä olen huono. Käskee mun jäädä sänkyyn makaamaan. Mä olen tähän asti voittanut sen mutten tiedä miten jaksan nousta joka helvetin aamu nyt lomalla. Mä haluan vaan vajota sängyn pohjalle ja hukkua tiedottomaan tilaan.

Mä hukuttaudun myös kirjoihin ja muiden elämiin. Elän kirjojen kautta. Keskiviikkona mulla on yksilöterapia. Mä en jaksa. En ole viiltänyt pariin viikkoon (?) , en tiedä, alan olla niin sekaisin etten ole perillä että kuka oon ja missä oon ja kenen kanssa. välillä pysähdyn miettimään mitä mä teen täällä, miksi ja missä vaiheessa tää tapahtu. Tää kaikki repii mun päätä syvemmälle syvään pimeyteen. Kyllä mä tiedän kuka mä olen. Ja missä mä olen ja kenen kanssa, pysähdyn vaan miettimään ja katsomaan välillä kunnolla sitä ihmistä ja et kuka siinä on. Asiat hämärtyy välillä mun päässä. Hukuttaudun kirjoihin ja välillä huomaan etten eläkään siinä kirjassa vaan olen olemassa enkä elä mitään fantasiaa. Mun pää on sekaisin enkä edes tiedä mitä kirjotan tai ajattelen sanoja vaan valuu näytölle.                                                                                                                                                                          Tupakkaa kuluu älyttömästi. Unet menevät sekavimmaksi. Ajatukset hajoavat ja päässä lentelee sanoja ja välillä pätkiä keskusteluista mitä en oo kuullu enkä käyny.. Aamut ovat vaikeampia, vaikeampaa nousta ylös. Ahdistavampi olo joka aamu. Onneksi mulla on paras ystävä joka pitää mut jotenkin järjissäni. Mutta sekään ei täysin poista tätä hulluuden tunnetta. Hetkeksi kyllä. Onneksi. Kiitos siitä ♥ mutta kun olen yksin. Mä en ees ole ajatellut asiaa. En mä kai ole ajatellut oikein mitään. EMMÄ TIEDÄ. MÄ OLEN IHAN SEKAISIN. PLEASE JOKU TULKAA JA PELASTAKAA MUT ITSELTÄNI. Ole kiltti ja pelasta mut ♥