28. maaliskuuta 2014

Dad

Isä
Muistan kuinka tehtiin sulle leikkikukkatatuiointi viimesen kerran kun tulit tapaamaan mua. Muistan kuinka sä sanoit, että sä tuut käymään joku päivä taas. Sitä päivää ei ikinä tullut. Mä ajattelen sua melkein joka päivä. Kun mä katson taivaalle, mä ajattelen että sä olet siellä, kyyhkysenä ja vapaana. Mä muistan kuinka sisko kertoi, mikä merkitys sen kyyhkys tatuoinnilla on. Sinä. Isä. Sä lensit meidän luota ja pääsit vapaaksi. Mä tiedän, että rakastit meitä, molempia sun tyttöjä. Ja että katselet meitä sieltä ylhäältä. Muistan kuinka äiti kertoi pari vuotta sitten, että vasta vuosi sun kuoleman jälkeen se tajusi ettei näkisi sua enää ikinä. Ettet sä enää kävelis sitä vastaan missään kadulla. Äidilläkin on ikävä sua. Sä olit varmaan sen paras ystävä. Muistan myös kun sun hautajaisissa seisoin sun arkun yllä ja heitin jotain sun arkkuun.  Mä en ole sulle vihainen, mutta mä olen vihainen sun kavereille ja niille ambulanssikuskeille jotka tuli liian myöhään. Jos ne ois tullu aikasemmin voisit olla elossa.
Mä rakastan sua isi, oot aina mun ajatuksissa
Rakkaudella sun nyt jo iso tyttö

19. maaliskuuta 2014

Sink me in the river at dawn

I'm down again. Down,down,down. Here again. I waited this. Still i will say Im fine. Because Im so fine, im great just perfect. I wanna fly away. 

Mullehan kuuluu hyvää. Niin mä ainakin uskottelen kaikille. Yritän uskotella. Osa uskoo, osa ei.. Mäkin uskoin itseäni vielä pari päivää sitten. En enää jaksa uskoa. En jaksa sitä valehymyilyä ja paskanjauhamista. Sanon nyt ihan suoraan: kaikki menee ihan päin helvettiä, mä olen pohjalla. Haluan pois. Vihaan itseäni. Vihaan elämää. En todellakaan aio kertoa tästä polilla. Nope. En mä kyllä tiedä mitä mä siellä sanon. Kenties pari feikkihymyä ja että joo menee hyvin. Koulussakin menee hyvin, ei tässä mitään, kiva kun kevätkin tulee, ja kaikki on paremmin. Ehkä saan ton jälkeen lähteä sieltä.

I try to hide myself from you, but I can't. You know me too well. Everything I want is you never leave me alone with this fucking life. I love you. I'm sorry. I'm sorry I'm not good enough friend. I'm sorry I don't never thought anything I say and say stupididiot things. I never mean all the bad things I say. You deserve more than friend like me. BUT I'm still not going anywhere. And the most I hope you don't go either. You're my life and I love you more than anything and no one or anything cant change that fact. <3

17. maaliskuuta 2014

I wanna be normal

I don't wanna be so thin. I wanna be normal. I'm trying and fighting against it. I try to believe that I'm good like this. That I don't need to change. But I don't know is it enough. 

Mä haluan olla normaali. Mä en halua olla tän painonen. 38 kiloa. Haluan olla 40-45 kiloa. Haluan oikeasti. En vaan tiedä miten mä pääsen sinne. Jos syön jo nyt ( omasta mielestäni ) paljon niin kuinka helvetisti mun pitää syödä että lihon sen viis kiloa. 

Sain taas puhelimen toimimaan. Vihdoin ja sain laitettua polin työntekijälle viestiä. Sen että vähensin lääkityksen sillon viimeviikolla(?) ja kysyin että olihan meiän tapaaminen torstaina. Silloinhan se. Mä en tiedä mitä mun pitös puhua siellä. Ei mulla oo mitään asiaa sille. En keksi mitään mistä voisin puhua.

Mä oon nukkunu parina viime yönä aika huonosti. Heräilly yöllä mutta nukahtunu kumminki uudestaan. Viime yö nyt meni päin helvettiä koska taivaalla loisti täysikuu. Kuulun kuuhullujen joukkoon, nukun aina huonosti jos on täysikuu.

It's full moon in the sky. Dark and moon is shining. I try to sleep. When I fall in sleep I see the weirdest dreams ... I can't explain them. Then Im awake again. My head is messing with me. Again. Now it's afternoon and my head is messed up. I don't know what to think except I'm so sorry that Im so messed up. 

Rakas, mä en halua painaa näin vähän. Haluan lihoa 2-5 kiloa. En valehtele. Oikeesti haluan. Mä lupaan. Lupaan myös että yritän ja aion painaa sen verran. I love you so much <3 

8. maaliskuuta 2014

Feeling weird and stufff

I'm alright I know I am. Don't judge. You don't know me. Feeling weird and stuff. That's the way I feel now and then. That's the way I feeelll now and every second. My life is so messsy. and my head is confused. I don't wanna no what gonna happen next.

En saa aikaseks mitää järkevää tekstiä. Asia nikä tuli mielee on se et mun psyka oli soittanu ja sanonu et mun pitää vähentää lääkityst 150 mg. eli otan sen iltapäivän 75 mg:n pois. Ihan niiku oisin sitä nytkää syöny. Koska oon siis saanu jotain haittavaikutuksii siit lääkkeestä. hyvä vaan et vähentää siät koska en haluu syödä niit lääkkeit mut syön nyt ku on "pakko".

Kävin toissapäivänä vaa'alla aamul ja painan edelleen 40 kiloa. Vaatteet päällä. En tiedä miks mut mä petyin. Koska luulin et oisin lihonnu. Ei väkisin.

Who am I saying everythings alright? You see how I really am. I know you do. U know me so well. Better than I know. Feeling empty and listening songs. Old songs. Memories flashing in my head. Why memories just keep coming and getting me down down in ground.. Im tiny and losing myself to memories and sadness. I should be feeling better but I somehow dont know why I don't. Down down Im going down down again.

1. maaliskuuta 2014

Happiness, is that you?

Joskus pari viikkoakin sitten ajatteln vielä voinko ikinä olla onnellinen. Mä en sitä vieläkään tiedä. En tiedä voinko koskaan olla täysin onnellinen. Oon huomannu lähipäivinä et koen onnellisuuden hetkiä. Kuten tänään, kun olin siskon vauvakutsuilla ja mulla oli hauskaa. Tai kun näin parhaan ystävän. Ja kun puhuin sen kanssa myöhemmin puhelimessa. Se on ihminen joka saa mut hymyilemään ja nauramaan kaikista helpoiten. Kiitos rakas että oot olemassa ja siinä mun vierellä♥ En pärjäisi ilman sua♥

Onnellisuus.Oon nyt saanu kokea sitä pieniä paloja. En saa innostua tästä liikaa. Huonoja hetkiä tulee mut paljon vähemmän kuin aikasemmin. Toivon, että parantuisin ja jaksaisin panostaa kouluunkin vähän enemmän. Kyllähän mä nytkin panostan mut en tarpeeks... Onnellisten hetkien jälkeen muistan yhtäkkiä, että oon huono ja kelvoton, huono ihminen. En tiedä pääsenkö mä ylös täältä. Pelkään koko ajan että vajoan takasin sinne pohjaan nyt kunn oon jo päässyt pari senttiä ylöspäin. Jos putoan pohjalle enkä enää pääsekään ylös? Mitä sit tapahtuu? Mitä mä sitte teen? Mä en tiedä..... Oon hukassa itseni kanssa.                                                                                                                                                    I'm getting higher but I'm afraid if I fall into ground. What if I don't have power to get up? What if I'm way too weak for that? I know what happens then. Then I lose this game.