Yrtän unohtaa,unohtaa,unohtaa,unohtaa,mutta mun pää ei toimi niin. Se vaan jaksaa muistaa. Koko ajan. 24/7. Mä oikeasti vaan haluan hakata päätä seinään ja juoda miljoona litraa viinaa. Päädyn siihen etten tee kumpaakaan. Mä syytän itseäni siitä ,että olen niin vitun tällänen ja vammanen. Autto kyllä kun sain puhua asiasta. Kiitos ♥. Unohtamista voi verrata siihen että kun pitää herätä aikasin ja sun pitäisi nukkua ja yrität nukkua ja et pysty koska ajattelet että hei nyt nuku nuku nyt jo! Mä kelaan sitä päivää ja niitä tunteja läpi uudelleen ja uudelleen. Sitä kuinka ihanaa ja samalla ahdistavaa se oli. Ja sitä kuinka tyhmä mä olin. Ei se,että menin sinne vaan muuten.. Nään melkeen joka päivä jonkun joka on samannäkönen kuin se. Koulussa jouk, kaupan kassalla,vastaantulija, kuka vaan... Silmät, katse, hymy, hiukset ,viikset ,parta ,tyyli seisoa ,mikä vaan saa mut muistamaan.
Tajusin tällä viikolla et menin sinne suureksi osaksi sen takia,että halusin mutta myös siksi että halusin miellyttää sitä.
Mä en oikeesti ollu tajunnu sitä aikasemmin. Mä luulin et menin sinne vaan siks koska halusin ite. Sit tajusin ettei se ollutkaan täysin totta koska haluun aina miellyttää toisia ihmisiä.
"ei meiän oo pakko jos et haluu.." "senhän takia sä tänne vähä niiku tulit" "ei kai ollu paha ensisuudelma" "mitä jos teen jotain väärin" "oon halunnu tätä niin kauan" "*kaiken jälkeen keittiön pöydän ääressä vihjailevia katseita ja avainten heiluttelua*" "no mitäs tehtäs?"
Päässä pyörii ne kaikki samat lauseet, katseet, vihjaukset , hymyt, itse tapahtuma. Mä vaan oikeasti hajoan näiden ajatusten keskellä. Kaiken lisäksi sillä on uusi tyttöystävä. Välillä kun ajattelen sitä nään sen ajatuksissani jonkun tytön kanssa tekemässä samaa kuin mun kanssa ja se raastaa mun sydämen auki. Miten mä ikinä pääsen tästä yli?
