------

Tyhjä olo. Ollut pari päivää. Eilenkin jäin vaan lagimaan. En pystynyt palaamaan todellisuuteen ennen kun paras ystävä melkein huusi mulle että vittu haloo. Sen jälkeen tekohymy ja kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. En enää (taaskaan) tiedä miltä musta tuntuu. Haluan itkeä, raivota ja nauraa samaan aikaan. Haluan että joku tulee mun viereen paijamaan mua ja sanomaan että kaikki on ihan hyvin kun itken itseni uneen. Haluan kadota täältä. En halua oikeasti, tuntuu vain,että kaikki olisi niin paljon helpompaa jossain muussa maassa ja jossain muussa maailmassa.

Syksy on niin kaunis. En ole vieläkään jaksanut lähteä valokuvaamaan vaikka olen suunnitellut sitä monen monta viikkoa. Mä en osaa nauttia syksystä niin paljon kuin haluaisin. Haluaisin vain nukkuanukkuanukkua. Nukkua ja syödä. Oon lihonnut kaksi kiloa. 40 kiloa. Mä painan 40 kiloa. Mä en halua olla normaalipainoinen, mutta olen niin väsynyt etten edes jaksa yrittää. En jaksa laskea mitään kaloreita tai saati sitten liikkua. En jaksa etsiä itselleni liikuntaharrastusta. Hädin tuskin jaksan tehdä ruotsin ainettakaan, mutta mun on pakko.

Mulla on syyslomallakin tekemistä. Siis sen lisäksi,että menen ensi keskiviikkona käymään isän haudalla. Isän kuolemasta on silloin jo 14 vuotta. Ja ensi viikolla mulla on toimintaterapeutti, niin se soitti mulle eilen ja sovittiin aika. En jaksa. Vajoanvajoanvajoanpohjastaläpi.