I don't feel alive

Viimeset kaks päivää mulla on ollu tosi kuollut olo. Mulla ei oo ikinä ennen ollu tällästä fiilistä. En tiiä onko se tää kuumuus, masennus, ahdistus vai mikä.. Tänäänkin vaaan istuin bussissa, olin sairaan väsynyt ja torkahtelin siinä penkillä ja päässä ajatukset kulki niin nopeasti etten tiedä edes mitä ajattelin. Mä en tunne olevani elossa. En mä tietääkseni kuollutkaan ole. En usko ainakaan olevani. Mä vain liikun ja teen ja olen. Ainakin silloin kun ei tarvitse puhua. Kun puhun olen elossa jotenkin. Silloin kun olen ystäväni seurassa tunnen olevani elossa. Muulloin tunnen olevani turha ja tarpeeton, pelkkä ihmisen kuori.

Tunnen olevani turha. Kukaan ei tarvitse minua. Minusta ei ole mitään hyötyä. En edes jaksa välittää milloin menen kotiin, koska ei sillä ole mitään väliä. En jaksa vaivautua. Silti olin tänäänkin ysiltä jo kotona. En mä tiedä mitä mä teen itseni kanssa. Tuntuu kuin olisin hajonnut palasiksi mutta elän vielä. Pystyn liikkumaan ja toimimaan mutta kaikki tuntuu todella tyhjältä. En ole kiinnostunut siitä kuinka paljon nukun. En siitä kuinka paljon syön (yllätysyllätys...anteeksi♥). En siitä kuinka pitkään nukun. Ainoa asia mikä kiinnostaa on onko paras ystäväni yrittänyt soittaa tai tavoittaa mua ja että sillä on kaikki kunnossa. En tiedä mitä tekisin ilman sitä. Itseasiassa tiedän. Olisin jo kuollut ilman sitä. Joten sanojen täydellisessä merkityksessä se pitää mut hengissä♥ Kiitos rakas vaikka en aina sitä osaakaan arvostaaa.... ♥ Olet hirmutärkeä ja rakas♥