My medicine

Mulla oli äsken lääkärille aika ja se määräsi mulle lääkkeet. Ahdistaa hieman, mutta ehkä tää tästä. Aamulla kun heräsin ja olin menossa lääkärille niin ahdisti vielä enemmän ja olin taas varma, että kaikki haluaa tappaa mut. Olen perjantaista asti ottanut joka päivä tarvittavan, koska on ahdistanut niin paljon. Oon myös mennyt nukkumaan joka päivä aikasin ja nukkunut 9-11 tuntia. Voisin silti vaan nukkua koko päivän. Nään tosi ihmeellisiä unia ja oon aina hämmentyny kun herään.


Mä oon niin pihalla kaikesta. Joulu on ihan kohta. Pitäisi viedä lahjoja ihmisille mutten oo sopinu mitään. Pitäisi jouluruoatkin käydä ostamassa varmaan huomenna. Toivoisin, että joulu onnistuisi aika mulla olis hirveen paha olla.


Olen ajatellut taas sitä yhtäkin. Näin siitä toissayönä untakin. Että se otti muhun yhteyttä. Mun piti vielä päivällä tarkistaa oliko se oikeesti unta vai oliko se todella ottanut muhun yhteyttä. Se oli vain unta. Ei mulla perjaatteessa ole kai edes mitään sanottavaa sille. En mä tiedä.


Toivon et noi lääkkeet auttaa ja alan voimaan paremmin koska en jaksa tätä.

I can't do this, I'm so tired

Eilen illalla raivosin ja sen jälkeen menin vessan lattialle istumaan. Revin hiuksia ja hakkasin päätä seinään. En ollut tässä maailmassa enkä tiedä kuinka kauan siinä olin. Tuijotin lattiaa ja kuiskailin eieieieieieiei. Kädet piti hiuksista kiinni ja oli samalla osittain kasvojen edessä. En päässyt pois. Huusin parasta ystävää joka mun kanssa mun luona. Itkin etten pääse ylös. En ollut tehnyt mitään enkä ottanut mitään. Vihasin itseäni ja sitä että miksi olen tälläinen enkä vieläkään tiedä millä oli siinä tilanteessa. Mulla kesti tunti että pääsin lattialta ylös parhaan ystävän auttaessa ja rauhoitellessa. Loppuilta masensi ja oli tosi turta ja väsynyt olo.


Menin nukkumaan tosi aikaisin ja nukuin 11 tuntia. Tänään on ollut koko päivän samanlainen olo. En jaksa tehdä mitään, väsyttää en jaksa, masentaa ja ahdistaa. Pitäisi ainakin tiskata kun sosiaaliohjaaja, sosiaalityöntekijä ja asumiaohjaaja tulee käymään tässä iltapäivällä. En jaksaisi. Mä en tiedä mikä mulla. Väsyttää. Mä en tiedä mitä teen. En jaksa oikeasti. Mä en jaksa.

Four years

Menen bussilla hautausmaan ohi ja mietin, että jos olisin onnistunut neljä vuotta sitten olisin siellä isän ja isovanhempien kanssa. Olen iloinen kumminkin etten onnistunut, koska silloin olisi ikinä tutustunut parhaaseen ystävääni, nähnyt serkkupoikia enkä olisi päässyt näkemään siskontyttöjäni.


Mulla on mennyt näiden neljän vuoden aikana välillä paremmin kuin silloin ja myös paljon huonommin. En voisi kumminkaan satuttaa läheisiäni sillä tavalla. Silloin en ajatellut läheisiäni vaan vain itseäni.


Tästä kaikesta huolimatta mut valtasi pimeys kun olin tulossa kotiin. Mietin, että en onnistunut neljä vuotta sitten mutta onnistuisinko nyt. Ahdisti ja masensi helvetisti. Se meni kumminkin ohi noin 20 minuutissa. Ahdistaa ja masentaa vieläkin vähän, mutta selviän tästä olosta.


Joulu on pian. Olen joulun yksin, koska viettäisin esim sukulaisten luona joulua alkaisi ahdistamaan ja tulisi ulkopuolinen olo. Mummi ei halua olla mun kanssa tekemisissä. Eno ja täti ei ole pitänyt muhun mitään yhteyttä vaan näkevät mielummin äitiä ja mummia. Äitiin pidän yhteyttä, mutten oo siitäkään jaksanut nähä. Haluan olla joulun sitten mielummin yksin. Varsinkin kun tää on mun eka joulu omassa kodissa. Ehkä joulusta tulee ihan kiva.


Polilla olin tällä viikolla ja puhuttiin mummista ja sen narsistisista piirteistä sekä mun vaihtelevasta voinnista. Psykologi anto uuden ajan vasta tammikuun alkuun.

Joulukuun kuvapostaus

I just want to stop breathing

Ahdistaa. Ahdistaa koko ajan. Raha-asiat on päin helvettiä enkä saa maksettua vuokraa ja pitäis ostaa koulukirjatkin maanantaiksi. Ahdistaa. En saa henkeä. Saan poissaolokohtauksia koko ajan enemmän. Oon joulunakin yksin. Mä en halua joulua. Joulun pitäs olla perhe juhla. Mä oon yksin koska oon niin paska ja mun perhe ei muistanut edes mun synttäreitä. Pelkään koko ajan että joku tappaa mut mutta toisaalta tappakaa mut. En mä halua kuolla. Vittu mä en jaksa itseäni. Mä haluan pois. Itkettää. EN. VITTU. JAKSA.

Panic

Olin nyt illalla bussissa tulossa kotiin ja ajattelin taas kaikkea. Oon miettinyt monta viikkoa psykologisten tutkimusten tuloksissa lukevaa prosessisairautta koskevaa kohtaa. " Nähdekseni kehittyvän prosessisairauden mahdollisuutta ei voida sulkea pois". Aloin tutkia netistä psykoosista ja skitsofreniasta tietoa ja mietin mitä jos mä sairastun psykoosiin tai skitsofreniaan.


Jäin bussista pois. Menin paniikkiin. Hirveästi ajatuksia. Eieieieieei. Enpystyenpystyenpystyenpysty. Joku tulee kohta ja tappaa mut. Eieieieieiei. Rauhoturauhotuenpystyenpystyenpysty. Pääsin kotiin, suljin oven ja luuhistuin lattialle ja purskahdin itkuun. Täällä asunnossa on varmasti joku. On onon varmasti. Eieieie mä en jaksatätä. MÄENJAKSA. En uskaltanut liikkua. Vaivolloisesti riisuiduin ulkovaatteista ja menin istumaan sängylle ja aloin itkemään uudestaaan. Mitä mä teeen? Mä en oikeesti jaksan tätä taas. Mun voimat ei riitä tälläseen. Eieieieieeieieieieieieieiei. Enpystyenenenenpysty. EN PYSTY ENKÄ JAKSA. EI. Mitä vittua mä teen itteni kanssa? Mä en oikeesti pysty tähän.