Pieni paha olo

Mulla on mennyt hyvin. Koulu on stressanut, mutta muuten kaikki on hyvin. Oon jaksanut hoitaa asioita ja oon jaksanut tehdä asioita. Poli on ens viikolla.


Mutta nyt on hieman paha olo ja ahdistaa vähän. En tiedä miksi tai mikä.






sinussa on se huono puoli että et edes yritä muuttua etkä edes sitä pyydä anteeksi.

Sinä

Sinä olet kaikkea sitä mitä minä en ole.
Olet paras kaikessa mitä teet .
Olet valloittava.
Olet upea.
Mutta olet myös ilkeä.
Olet aggressiivinen ja väkivaltainen läheisiäsi kohtaan.
Osaat olla myös hyvin manipuloiva.
Olen silti kateellinen sinulle.
Vaikka minulla ei olisi syytä olla kateellinen koska olet aika kamala ihminen.
Saat minut tekemään ja sanomaan asioita mitä en haluaisi.
Haet huomiota itseesi ja haluat olla kaiken keskipiste.
Minä en loppujen lopuksi edes pidä sinusta.
Voisimme olla hyviäkin ystäviä.
Voisin jopa rakastaa sinua.
Ellet olisi minä.

Se sä todella olet

Ahdistaa välillä. Se ei haittaa koska voin muuten hyvin. Oikeasti. Vointi nousi viime sunnuntaina ja on ollut samanlainen siitä asti. Puhuttiin tänään polilla mielialanvaihteluista ja siitä että niitä on ollut paljon enemmän kuin viime talvena. Mun pitää tarkkailla mun vointia herkästi. Silti sain uuden ajan vasta kolmen viikon päähän.


Se yksi ei vissiin oikeasti ole kiinnostunut. Paitsi yhdestä asiasta. "Mitä noitten vaatteitten alla on". Luultavasti mun oma vika. Ehkä mä vaan vedän puoleeni ainoastaan sillä tavalla. Että mua voi panna mutta ei mitään muuta. Ai mutta meinasin unohtaa yhden tosiasian. Angelina sä olet huora. Se sä olet. HUORA.

I'm totally fucked up

Olin perjantain ja lauantain välisen yön sairaalassa. Otin perjantai-iltana lääkkeitä kun ahdisti niin helvetisti. En siis yrittänyt tappaa itseäni vaikka mieli olisi tehnytkin. Kuulin myös äänen joka oli osasyy siihen että otin lääkkeet. "Sä olet niin huono. Ota ne lääkkeet. Tapa itsesi. Sä olet huono. Kuole." Otin silti vaan vähän enkä siis itsemurhatarkoituksessa.


Pääsin eilen päivällä pois ja paras ystävä tuli mun kanssa mun luokse. Oon niin kiitollinen että se oli mun kanssa ja auttoi mua. Torkuin ja oksentelin ja myöhään iltapäivällä paras ystävä lähti ja mä menin nukkumaan. Nukuin 15 tuntia.


Tänään aamulla olo oli ihan hyvä. Päivän mittaan ahdisti jonkin verran ja hävetti että menin ottamaan lääkkeitä. Kuulunut välillä ääni päässä, että enkö mä parempaan pystynyt. Huomenna mulla on poli ja se ahdistaa. Sitä ennen pitäisi mennä kouluun mutten tiedä pystynkö tai jaksanko. En tiedä mitä mä teen itseni kanssa.

//

Heräsin aamulla tuntia myöhemmin kuin piti enkä kerennyt ensimmäiselle tunnille. Istuin sängyllä 20 minuuttia tuijotellen lattiaa ja kelloa. Ajatukset lensivät asiasta toiseen enkä saanut yhdestäkään kunnolla kiinni. Sekava olo.


Mä en jaksaisi koulua. Pakko jaksaa mutten jaksaisi. Mä en jaksa siivota. En jaksa tehdä koulutehtäviä. En jaksa tehdä mitään. Iltaisin makaan vaan sängyllä ja luen kirjaa.


Oon vaan niin kyllästynyt tähän kaikkeen. En ole syönyt Risperdalia noin viikkoon koska en ole jaksanut hakea sitä apteekista eikä sen loppuminen ole vaikuttanut mitenkään, ainakaan vielä. Poli on vasta maanantaina. En vain jaksa. Kaikki tuntuu vaikealta. En puhu hirveästi. En halua nähdä muita ihmisiä kuin parasta ystävää koska muiden ihmisten kanssa kommunikoiminen tuntuu haasteelliselta. Mä vaan olen, päivästä toiseen. Ajattelen asioita mutten kumminkaan saa niistä tarpeeksi hyvin kiinni. Nukun. Otan välillä tarvittavia. Mä. En . Jaksa. Tätä. Enää. Ahdistaa.