------

Torstaina mä täytin kaksikymmentä. Oli tosi kiva ja mukava päivä. Sain älyttömästi lahjoja ja muutaman kortinkin. Seuraavana päivänä kaverit tuli juhlistamaan ja vietettiin samalla "pikkujouluja". Sekin päivä oli oikein kiva.


Mulla on ollut suht ok olo. Tajusin tosin yhtenä päivänä että mun mummi on narsistinen. Mua on hämmentänyt se tosi paljon ja oon tajunnut asioita. Musta on alkanut muutenkin tuntumaan etten voi meidän perheessä luottaa kehenkään muuhun kuin äitiin. Oon alkanut epäillä itseänikin. Onko jotkut asiat jotka muistan totta vai ei? Onko ne oikeasti tapahtunut vai kuvittelenko vain? Liittyen perheeseen.


Mä olen alkanut saamaan taas saamaan poissaolokohtauksia ja dissosioimaan. Aika kuluu hitaasti, mutta samalla ihan hirveen nopeasti. Kun oon kotona mä usein luen kirjaa tai katon telkkaria ja huomaan yhtäkkiä että on kulunut kaksi tai kolme tuntia ja mulle tulee hirveen hämmentynyt ja sekava olo. Eilen sain järjettömän itkukohtauksen kun en jaksa tätä. En mä tiedä taaskaan.

Tears

Tänään kävin ilmottautumassa aikuislukioon. Joulukuun alusta sitten alotan siellä. Jännittää, mutta odotan innolla miten koulu alkaa uudessa paikassa. Raha-asiat stressaa. Rahat ei millään riitä ja oon ihan pulassa.


Synttärit tulossa ja haluaisin viettää niitä ees jotenkin, mutta kun ei oo sitä rahaa. Mua muutenkin ahistaa vuosien täyttäminen. Vanha olo vaikka hyvin tiedän etten ole vanha. Samalla haluaisin olla iloinen ja nauttia synttäripäivästä iloisin mielin.


Kävin tänään nopeasti polillakin. Puhuin koulusta ja mun voinnista. Psykologi sanoi tehneensä lausunnon vihdoin ja kävin juuri lukemassa sen. Mun harhaluulo/muu psyykkottinen oireilu on kuulemma dissosiaatiota ja myös psykoosiperäistä. Hämmennyin vähän. Ei siinä jäänyt aikaa puhua sitten enää mistään muusta.


Oon parina kolmena iltana ollut tosi ahistunut ja saanut itkukohtauksia ja ollut tosi poissaoleva. Oon mennyt myöhään nukkumaan ja herännyt aikasin/myöhään riippuuen vähän. Mua ahistaa tää koko elämä, minä ja kaikki. Kahtena päivänä oon alkanut itkemään bussissakin.


Mä hajoan. Mä en jaksa. Olkaa kilttejä ja pelastakaa mut. Mä pyydän. Mä oikeasti pyydän. mäenjaksaenääyhtään.

New start

Tänään erosin virallisesti lukiosta. Kävin eilen opolla ja se piti mulle kauhean saarnan jonka aikana melkein aloin itkemään. Tänään hain kansliasta erotodistuksen ja sihteeri saarnasi siinä samalla vielä lisää. Nyt oon tyytyväinen kun ei enää tarvitse mennä sinne. Ensi viikolla meen ilmoittautumaan aikuislukioon.


Mulla menee kai ihan hyvin. Oon ollut ihan hyvällä tuulella mitä nyt stressanut koulusta ja sit siitä aikuislukiosta ja siitä koituvista rahaongelmien selvittelyistä. Ja tulevista synttäreistä ja joulusta. Tällä hetkellä vähän ärsyttää ja ärsyttää se että mua ärsyttää. Ehkä mä mulla on vaan vaikea olla.


Äidin pitäisi olla tulossa takaisin Suomeen. En tiedä miten sille kerron näistä koulumuutoksista. Maanantaina mulla on poli enkä yhtään tiedä mitä selitän mun voinnista. Ehkä vaan sanon et oon voinu ihan hyvin. Väsyttää.

Scared and anxious

Mua pelottaa niin paljon. Pariisin tapahtumat. Se jos syttyy kolmas maailmansota. Pariisin lisäksi pelottaa ja ahdistaa kun äiti lähti eilen Karibialle reissuun kaverinsa kanssa. En tiedä onko se päässyt perille. Viimeisen kerran puhuin sen kanssa kun se oli lentokentällä. Entä jos matka ei oo mennyt hyvin tai jos siellä on tapahtunut jotain. Oon lähettänyt äidille kaksi viestiä eikä se ole vastannut kumpaankaan. Mä en oikeesti kestä jos äidille on tapahtunut jotain.


Ahdistaa koulukin. Eilen puhuin asumisohjaajan kanssa koulun lopettamisesta. Oon miettinyt sitä paljon. En mä kokonaan lopettaisi. Siirtyisin vaan vaikka aikuislukioon. Tuolla mä en enää pysty käymään. Laitan maanantaina tai huomisiltana kuraattorille viestiä.


Mä oon niin väsynyt. Kaikkeen. Musta tuntuu että mun pää räjähtää. Synttäritkin on tulossa. Ja joulu. Mulla on vielä ihan auki mitä teen jouluna. Mä en jaksa. En vaan enää jaksaisi tätä samaa. Mulla polille aika vasta reilun viikon päästä. Mun pää räjähtää.

Fuck it, I give up

Musta ei tule ikinä mitään. Mä oon niin huono. Eka koulutunti pitkään aikaan ja hädin tuskin pääsin elossa sieltä pois. Tuntu oikeesti kuin kuolisin sinne. Mutta selvisin enkä pysty enää menemään. Pitäisi varmaan mennä puhumaan opolle mitä mun pitäs tehä. En vaan haluaisi kuulla sitä samaa kuin aina ennenkin. Musta vaan tuntuu et mua ei oteta vittu tosissaan. Vaikka oonkin voinut paremmin. En vittu voi enää kun koulu pilasi kaiken. Tai no mähän tän kaiken olen pilannut. Mä pilaan aina kaiken.


Se "eks-säätökin" pyörii mun päässä ja valtaa mun mielen. Olen miettinyt sitä ja miten mä pilasin senkin jutun. Mulla on ollut jollain sairaalla tavalla sitä ihmistä ikävä. Mä olen jopa miettinyt ja harkinnut vakavasti ottavani siihen yhteyttä mut sitten muistanut ettei se halua mua ja että se ei halua olla mun kanssa missääb tekemisissä. Mä vihaan itseäni niin paljon.


Miten voin olla näin epäonnistunut paska? Mä olen niin saatanan tyhmä ja laiska. Miksi kukaan edes ottaisi mua tosissaan kun en mä sitä ansaitse.