Birthday

Sateinen,viileä ja harmaa päivä. Tää päivä on silti sujunut hyvin. Nyt mä sitten olen 19. Ehkä musta tuntuukin 19 vuotiaalta. En tiedä. Sain ihania lahjoja ja pari korttia ja muutama kymmentä onnentoivitusta sosiaalisessa mediassa. Se on ihan tarpeeksi mulle. Tänään tunsin itseni aidosti onnelliseksi lähes koko päivän. Iltaa kohden se on vähän laskenut. Ei se haittaa, kun ei mua kumminkaan kauheasti ahista tai masenna. Hankin toisen ja kolmannen reiän toiseen korvaan. Siitä oon tosi ilonen! ah ne on niin hienot!

Kyllä mä selviän. Tästä kaikesta. Mulla on uskoa siihen, että parempi huominen oikeesti odottaa meitä kaikkia. Me ei vaan aina nähdä sitä. Aina kaikkea ei voi nähdä, mutta sen voi joinakin hetkinä tuntea. On olemassa toivoa vielä. Mullekin. Jossain. Mä en nää sitä, mutta mä tiedän , että se on jossain.

Oh god

Talvi alkoi. Jollain tapaa. Vaikka toi lumi nyt on sulanutkin suurimmaksi osaksi. Toivon niin et ylihuomenna satais lunta. Mun synttärit. Keskiviikkona. Ohgod. Mietin tänään että tuntuu et oisin vieläki 15 tai 16. Emmä voi täyttää 19. Ei aika oo voinu mennä näin nopeesti. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ apua. Mulla on vanha olo, vaikka se tyhmältä kuulostaakin. Koska täytän VASTA 19. mut silti se tuntuu mulle paljolta.

Oon voinu poikkeuksellisen hyvin jos huomioi sitä että on ollu järkyttävä ylävatsakipu joka polttaa ja säteilee selkään asti. Torstai oli kylläkin kauhea päivä. Mulla oli poli ja kerroin siellä kaikesta. Se kuulemma tarkkailee tilannetta.Kun mulla on ollut kuuloharhoja (jotka on vähentyny tosi paljon), luulen et kaikki on salaliitossa mua vastaan ja luulen et joku tappaa mut. Tilanne on nyt kyllä vähän parantunu viikonlopun aikana. Se johtuu varmaan siitä et oon nukkunu enemmän.

En oo vaa jaksanu mennä nukkumaa tai halunnu. Pelkään et joku hyökkää mun kimppuun tai tappaa mut. Just siks mä pidän nykyään valoja päällä ku nukun. Koulu menee jotenki. Kyllä mä siellä jotenki jaksan käydä. Pelottaa nyt jo se koeviikko. Onhan siihen vielä aikaa mut silti.

Pätkii eikä tekstiä nyt synny enempää. Anteeks siitä.

Can't even breath

Kaikki on sekaisin. Hirveä riita äidin kanssa ja sitten niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuinka kauhea mä olen? Sanon mun äidille,ettei mulla ole koskaan ollutkaan äitiä. Lähetän viestin että olen pahoillani että sillä on näin huono tytär, josta ei  olemihinkään. Siitä seuraa illalla 17 minuutin puhelu. Kuinka mä en ole huono ja mun pitäisi antaa itselleni omaa aikaa. En halua. En sitä kumminkaan sano ääneen. En halua jotua kahdestaan mun ajatusten kanssa. En todellakaan halua "omaa aikaa".

Lääkärin tapaamisessa teen taas Beckin masennustestin ja pisteitä kertyy 42. Puhutaan taas psykofyysisestä terapiasta sekä psykoterapiasta tuolla polilla. Joka maksaa 20-30 euroa kerta. En viitsi sanoa ,että oli lähellä etten tappanut itseäni viikko sitten. Ei ne nää että haluan pois. Ei ne nää,että haluan kuolla. Mulla on niin paska olo ja ahdistaa kauheasti. En jaksa enää tätä. Tänään uudestaan polille. Toimintaterapeutti tulee tapaamiseen mukaan. En jaksa.

Luin eilen illalla vanhaa päiväkirjaani. Ajalta jolloin olin 11-12v. "Kaiken lisäksi olen kauhea läski". Se iski korkealta ja kovaa. Tuli ihan puun takaa. En muista mitään tuollaista. Sitten luen 5 luokan pulpettivihkoa,missä lukee että elämä ja alapuolella muiden asioiden joukossa: itsetuhoiset ajatukset.

Lagituttaa ja vajoan omiin ajatuksiini koko ajan. Musiikki jota kuuntelen menee multa ihan ohi. Kuole. Sä ansaitset kuolla. Sä et ole mitään. Susta ei ole mihinkään. Tappaisit jo itsesi.

Don't know

Mä oon nyt täysin pihalla. Sopimus sai mut tuntemaan,että mä olen ainakin toistaiseksi turvassa mutta ennen kaikkea sä olet turvassa. Kiitos kun ehotit itse sitä. Vielä muutama päivä sitten olin valmiina hyppäämään sillalta alas. Mä en tajua itseäni. Nyt mä yritän miettiä asiaa, mutta en saa ajatuksistani kiinni. Ne on kauhean ristiriitaisia. En osaa sanoa. Sen mä tiedän etten suostu lääkeisiin vaikka se lääkäri mulle niitä yrittäisi tuputtaakin. Mä en vaan OIKEASTI halua syödä niitä.

Mä en halunnut eilen tehdä edes mitään. Tästä päivästä en tiedä. En edes tiedä tollasta asiaa?? Mikä helvetti mun ongelma on? En kestä itseäni. Selvisin kyllä koeviikosta. Ihme ja kyllä. En tiedä miten oahasti ne sitten kusi ne kokeet. Voin pohtia ja raivota ens viikolla kun saan ne takas. Ens viikolla myös uusi jakso. En. Jaksa.

Don't you see, I wanna die

Haluan kuolla. Antakaa mun kuolla. Antakaa mun hypätä sillalta alas. Ottaa yliannostus kaikkia lääkkeitä sekaisin. Mä ansaitsen kuolla. Mä en nää mitään muuta kuin pimeyttä. Mun polin työntekijä soitti ja ilmoitti lääkärin ajan olevan ens viikolla. Mietin puhelun jälkeen selviänkö sinne asti. Selviänkö mä hengissä ensi viikkoon?

Sä huomaat,että mulla on jokin. Ei mulla mikään oo vajosin vaan vähän mun ajatuksiin. Nähdään sitten. Pärjäätkö sä? Joo, joo pärjään. Ellen hyppää sillalta alas tai juokse auton alle. Silti mä olen tässä. Kirjoittamassa tätä tekstiä. Ajattelin ensin etten tule ollenkaan tänne. Vaan tapan itseni. Kuolen. Mä en nää mitään muuta selkeästi kuin sen,että mun pitää kuolla. Huomenna olisi ruotsin koe. Mitä väliä sillä on ? Anna anteeksi,että ahdistan ja masennan sua. Anteeksi kaikesta mitä mä oon sanonut. Ehkä mä en kuole tänään. En tiedä vielä. Anteeksi.

You don't know how I feel

Tuijotan ikkunasta ulos pimeyteen ja lagin. Katson kun joku juoksee. Katson kun ihmiset kävelee. Mä olen täällä sisällä lämpimässä, mutta olisin mielummin ulkona sateessa. En kestä tätä keskustelua. En jaksa kuunnella kuinka nuorten mielialat heittelee muutenkin,että mulla on vaan väärä diagnoosi. Ettekö tajua että haluan kuolla? Tajuutteko, että te aliarvioitte mut niin pahasti? Tajuutteko etten nytkään ole tässä? Ei,te ette tiedä tai tajua. Te ette tiedä mitään mitä päässäni liikkuu. Tekee mieli huutaa ja kirkua. Eilen iltanakin 80. Mä vaan ansaitsen sen. Mä ansaitsen sen että muhun sattuu.

Äänet käskee mua tappamaan itseni ja ettei musta ole mihinkään. Miksi mä yritän mitään kun en kumminkaan onnistu. Mä en tapa itseäni ainakaan vielä. Lupaan sulle. En vielä. En vain osaa sanoa milloin en enää jaksa. Missä menee se raja? En jaksa nytkään, mutta mitä sitten kun oikeasti se menee rajan yli. Ei kuulosta ollenkaan järkevältä. Toivottavasti joku tajuaa mitä mä tarkotan. Säälittävää. Kuolisit jo.