Jää

2,5 vuotta minä turhaan elättelin toivoa.
Suurin osa siitä pelkästään kipua.
Muutama hetki iloa.
Odotin sinun muuttuvan.
Särjit minut uudelleen ja uudelleen tuntematta häpeää.
Ehkä minä olen tehnyt jotain niin pahaa, että ansaitsin tämän kivun ja jään.
Sinä varastit häpeilemättä päiviäni, elämääni.
Minä kärsin uudelleen ja uudelleen tuntien häpeää.
Sinä valehtelet ja minä yritän vakuutella itseäni totuuksista.
Minä annan itsestäni kaiken, sinä pelkkää pintapuolista turhaa tietoa.
Sinä kuljet valhemaailmassa tietämättä mitään, luullen omistavasi kaiken.
Minä tunnen itseni halvaksi ja arvottomaksi.
Melkein vuoden jälkeen palaat takaisin.
Edelleen ilman minkäänlaisia selityksiä, anteeksipyyntöjä.
Tunnen taas saman tuskan.
Minua sattuu, kylmä jää polttaa sydäntä.
Olet samanlainen, luulet saavasi minut taas leikkiisi mukaan.
Minä tiedän kaiken päättyvän tähän.
Sinä tietämättä vieläkään mitään.
Leikki saa päätöksensä, tunnen silti jään.
Etkä sinä muutu ikinä.