I can't

Mä unohdin kirjoittaa edelliseen tekstiin, että mulla oli alkuviikosta sosiaaliohjaajan tapaaminen. Käytiin läpi jotain karttaa, jonka oon tehnyt pari vuotta sitten. Sosiaaliohjaaja ihmetteli miksi en ole vastannut puhelimeen kun se on yrittänyt soittaa. " En vaan ole jaksanut vastata." Sosiaaliohjaaja kyseli miten nää meidän tapaamiset jatkossa. Ehdotin että nähdään kerran kuussa. Siksi että en jaksa sitä koska se on niin ärsyttävä eikä mulle ole siitä mitään apua.


Keskiviikkona psykologi soitti. " Onko sun voinnissa tapahtunut mitään dramaattisia muutoksia? " Ei ole." " No hyvä. Mä vaan soitin sitä seuraavaa aikaa. " Sain ajan parin viikon päähän. Toivoin et ois ees ens viikolla. En mä sille viittinyt sitä sanoa. Lääkärin tapaaminen piti olla nyt kuun vaihteessa mutta ei sitten näköjään.


Mun pää on ihan sekasin kaikista ajatuksista. Olen niin huono ja kamala. Sanon asioita joita en tarkoita. Olen tosi väsynyt. Mietin mitä teen kun kaikki läheiset kuolee. Itkin eilenkin illalla sitä. En jaksa. Mä en vaan jaksa.


mun aivot pettää huomenna menetän kyvyn puhua en tunnista sun kasvoja