Nothing

Ei tunnu melkein miltään. Ei vaikka isän kuolemasta tuli tänään kuluneeksi 15 vuotta. Eilen olin risteilyllä ystävien kanssa. Mulla oli kivaa ja hauskaa. Jossain vaiheessa olin välitilassa jossa en ajatellut mitään enkä tuntenut oikein mitään. Sama jatkui tänään. Tiedän missä olin. En ajatellut mitään tai pystynyt ajattelemaan enkä ollut läsnä vaikka kuitenkin olin.






Nyt mulla on ihan ok olo. Ahdistaa huominen polin lääkäri. En mä tiedä. Pitäisi varmaan avautua sille näistä kaikista oloista. Pelottaa enkä edes tiedä miksi.






Katson koulukuvia ja omaa hymyäni. Sen hymyn taakse kätkeytyy paha olo, itseviha, viha joitain muita ihmisiä kohtaan ja suru. En mä ole sitä miltä näytän.






Se yksi on taas pyörinyt liikaa mun päässä. Miksi? Miksi sä olet mun ajatuksissa? En mä halua ajatella sua.




"There's a tiger in the room and baby in the closet. Pour another drink, mom, I don't even want it. Then I turn around and I think I see someone that looks like you."