He

Mä en muista viimepäivistä kauheasti mitään. Tämän päivän vielä muistan. Mä olin tänään epätavallisen hyvällä tuulella ja mun mielialat ei hyppinyt edes. Olin vaan tosi hämmentynyt tästä koko päivän.


Näin tänään mun sosiaaliohjaajaa. Puhuin koulusta ja siitä etten oo ollut siellä nyt pariin viikkoon ja puhuttiin et jos ei ala sujumaan niin pitää miettiä sit ton päivälukion tilalle jotain muita vaihtoehtoja. Sitten se kysyi että miten mun mieskuviot. Ja tarkentavan kysymyksen. "Ootko sä ollut yhteydessä siihen..... Hyväksikäyttäjään??" *naureskelee itse juuri sanomalleen "nimelle"*. Oon hiljaa ja vastaan kylmästi "En." Mutta mun sisällä kiehuu. Ja mun sydän musertuu vielä vähän pienempiin palasiin siitä mitä siinä on enää jäljellä. Sattuu.


Tää kyseinen ihminen "hyväksikäyttäjä"..... On pyörinyt mun päässä viime päivinä koko ajan. Sattuu, haluan puhua sille, en halua mä vihaan sitä, haluanpas haluan palata siihen kevääseen 2014 (ennen kuin se silpo mun sydämen palasiksi), MITÄ VITTUA MÄ AJATTELEN. Loppujen lopuksi millään näistä ajatuksista ei ole mitään väliä. Mulla ei ole mitään väliä sen silmissä. Sen puolesta mä voisin varmaan vaikka kuolla vaikka se joskus onkin väittänyt jotain toista. Mä olen ihan vitun naurettava, halpa ja typerä jakorasia. Ei kukaan tule ikinä haluamaan mua oikeasti minkään muun takia. Mä en ole ikinä vihannut itseäni näin paljon tän asian takia. Mä olen turha. Tyhmä. Typerä. Saatanan lutka.