Välillä mulla on niin halpa olo vaikka se olikin vain yksi mies ja vain yksi kerta. Silti mulle tulee välillä sellainen olo. Unohdanko mä sitä ihmistä ikinä?
Mua ahdistaa. Muutto on noin viikon päästä ja tavaroita on vielä aika paljon pakkaamatta. Pitää myös hoitaa paljon asioita ennen sitä. Onneksi mulla on sen asumisohjaajan tapaaminen huomenna. En kyllä tiedä miten mä pääsen ylös sängystä. Nykyään voisin vain nukkua,nukkua ja nukkua. Mua ei jaksais edes kiinnostaa mitä kivaa tekemistä mulla on. En vaan haluisi palata tähän todellisuuteen unimaailmasta.
En ole nykyään enää mitään. Olen vaan ahdistunut mitätön nuori. Mulla on samat ongelmat kuin muilla. Välillä mä säälin itseäni mutta sitten tajuan kuinka säälittävä ja typerä mä olen. Ei mun ongelmat ole mitään enkä mä ole mitään.
Ahdistaa olla kotona mutta ahdistaa olla ulkonakin. Missä vitussa sitten olen? Mä haluisin satutaa ja viiltää ja hakata itseäni mutta en halua satuttaa sillä parasta ystävääni. Tiedän että se satuttaa enemmän sitä kuin mua joten en tee mitään vaikka haluaisinkin niin helvetin paljon satuttaa itseäni.
Tulee nykyään enemmän ja enemmän hetkiä jolloin vaan haluan tappaa itseni ja kuolla. Antakaa mun kuolla tai tappakaa mut itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3