15. huhtikuuta 2015
No one will ever understand me
Kotona menee nyt ihan hyvin tai no siis ihan ok. Pyysin mummilta vihdoin anteeksi ja se alkoi itkemään että tiedänkö mä yhtään miltä siitä on tuntunut. En sanonut mitään koska en tiedä. Se on yrittänyt parhaansa mukaan kasvattaa musta kunnollisen eikä oo halunnut asettaa mulle paljoa rajoja koska on luottanut muhun. Miksi mä sitten teen sille näin?
Mä olen kamala kakara. En hoida koulua. En oo ikinä kotona. Petän aina kaikkien luottamuksen. Muhun ei vaan voi luottaa. Mä olen itse sitä mieltä. Muhun ei oikeasti voi luottaa. Silti vellon itsesäälissä. Ei kukaan voi ymmärtää. Mä tiedän että moni on kokenut paljon kauheammankin lapsuuden tai muuten vain kauhean ja olen nyt pahoillani niiden puolesta, en tarkoita väheksyä.
Kun joku vain tietäisi millaista on syntyä mun rooliin meidän perheeseen. Millaista on kun isä kuolee kun olin 4-vuotias alkoholin aiheuttamaan sydämenpysähtymiseen. Millaista on asua isovanhempien kanssa, jotka juovat ja vievät minua ravintoloihin. Millaista on huolestua äidistä joka joutuu vähän väliä alkoholin aiheuttamien tulehdusten takia sairaalaan. Millaista on asua masentuneen mummin kanssa ja katsoa kun äiti siinä sivussa tekee hidasta itsemurhaa alkoholilla. Tällä hetkellä se on onneksi ollut kuivilla 1,5 vuotta, jos se juo se kuolee. Millaista on murehtia milloin sun mummi jonka kanssa asut, kuolee keuhkoahtaumaan tai äiti kuolee maksakirroosiin.
Millaista on olla minä. Saamaton paska. Kyllä, siitä voin syyttää mun ongelmia. Tein juuri yks päivä Add-testin jonka näytin myös omalle hoitajalle polilla. jos saa yli 70 pistettä Add:n mahdollisuus 50%:sta nousee 95%:iin ja paljonko mä niitä pisteitä sain? 103. Kaikki oireet kuvaa mua niinkuin sekin seikka että mulla on osittainen FAS. Mitä vittua mä teen mun elämällä? Mä olen vaan niin helvetin hukassa,etten oikeasti tiedä. Mä olen niin vitun kyllästynyt itseeni.
Anteeksi en oikeasti tarkoita väheksyä kenenkään muun vaikeaa elämää, halusin vaan päästää tän kaiken ulos edes jollain tapaa. Anteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
tää oli niin rohkee ja avoin teksti, varmaan kaikista rohkein teksti mitä oot koskaan kirjottanu, ainaki niistä mitkä mä oon lukenu. tää oli avoin, rohkea, aito ja rehellinen. eikä sun tarvitse pyytää keneltäkään anteeks, mä sen sijaan oon pahoillani. kyllä mä tiedän, että oot kokenut kovia ja että sulla on ollu tosi rankka lapsuus. mut tää teksti, tää tunnelataus tässä tekstissä sai mut tajuumaan sen paremmin. mä en voi tietää, mitlä se on tuntunu tai miltä se tuntuu nykyään, koska en oo ite sitä kokenut. mutta nyt mä ymmärrän paremmin. oon pahoillani tosta kaikesta. et varmaan kaipaa sääliä, mutta mä halusin vaan sanoa että oon pahoillani, vaikkei se mitään muuttaiskaan. ja kiitos. kiitos tästä tekstistä.
VastaaPoistasä oot rohkea kun kirjotit tän ♥ oot arvokas ja toivon sulle pelkästään hyvää. en ansaitse enempää paskaa niskaan, vaan ansaitset hyvän ja ilosen elämän. oot rakas ♥ koita jaksaa
ET ansaitse enempää paskaa niskaan ** :D
VastaaPoistaOi kiitos ❤ ! Mun tarkotus oliki olla vähä avoin ja halusin et säki ynmärrät paremmin :)! Ja mä tiiän et oot pahoillas mut kiitos silti❤ ole hyvä❤ aww sun koko kommentti piristi niin paljon ❤ säkin oot rakas❤
VastaaPoista