---

Mulla on ollut pari päivää tosi surullinen, pelokas ja tyhjä olo. Vaikea olla kun ei ole ollut tyhjä olo pitkään aikaan. Tää viikko on mennyt tähän mennessä ihan hyvin. Oon nähnyt lisää ihmisiä ja ollut kotona. Huomenna taas ryhmään ja ihmisiä sielläkin. Sosiaaliohjaaja haluaa järjestää vielä yhden yhteistapaamisen johon tulisi mummi, äiti, minä, mun polin työntekijä, se itse ja mun sosiaalityöntekijä. Melko tyypillistä koska just pari viikkoo sit sanoin mun parhaalle ystävälle etten enää sellaseen mne koska mun ei tarvitse enkä halua enää koska ne on kamalia. Enkä mä tohonkaan haluaisi mennä mutta kai vähän pakko....

Kerroin eilen mummille vahingossa (en tiedä miten) mun ex-säädöstä. puolhuus mulle varmaa neljä tai viis kertaa että entä jos se ois ollu murhaaja ja kukaa ei ois tienny missä mä olen.Tuli tosi likanen ja ällöttävä olo sen jälkeen kun kerroin sille ja lähin jumppaan. Ja eilen psykologian tunnilla käytiin seksuaalisuuteen liittyviä juttuja läpi.

Kotona on mennyt muuten hyvin, mutta mulla on niin huono omatunto kun en oo ollu mun parhaan kaverin kanssa niin paljon. Mä en halua et se luulee et vihaan sitä. En todellakaan vihaa. Mä rakastan mun parasta ystävää tosi paljon enkä halua menettää sitä. Mulla on vaan tosi hankala tilanne ja tuntuu kuin olisin kahden tulen välissä. Äiti ja mummi haluaa mun olevan kotona tiettyinä aikoina ja kyllähän mä kotonakin haluisin olla mut en näin paljoa ja sitten joudun jättämään mun parhaan ystävän yksin. Mulla on niin paska olo tästä kaikesta. En halua menettää tai pettää kenenkään luottamusta enään.