Mun elämä on eksynyt pois reitiltään ja suistunut ojaan. Opettaja sano mulle tänään,että mun kannattaa miettiä että parannanko mun psykologian esseitä (ne on liian suppeita) vai lopetanko psykologian, koska mun ei oo mitään hyötyä kirjottaa sitä jos en kumminkaan pääse läpi. Tietenkin mä haluaisin kirjottaa sen, mutta mä en tiedä miten pystyisin parantamaan esseitä. En oo ikinä ollut mitenkään hyvä niiden kirjottamisessa. Kuviksen numero tippu yhdellä. Saa nyt nähdä miten tän jakson kurssien kanssa käy. Jos vaan jaksaisi käydä niillä tunneilla, raahautua sinne helvetin kouluun. Kyllä, mä tänään olin tunnilla mutta en sitten sillä toisella mikä ois ollu, koska en vaan jaksanut.
Mua on vituttanut melkein koko päivän. Ei o rahaa, ei tupakkaa. Rahaa tulee vasta ensi viikolla. Mulla on vielä yksi tupakka, jonka voin polttaa nyt illalla/yöllä. Mä en tiedä miten pärjään ensi viikkoon. Oon nukkunut tällä viikolla muuten hyvin paitsi kahtena viimeisenä yönä: 5,5 ja 6,5 h. Onneksi on viikonloppu ja saa nukkua suht pitkään. Mulla on surullinen olo, haluan itkeä, mutta toisaalta haluan huutaa, raivota ja satuttaa.
En ole puhunut tai kirjoittanut pitkään pitkään aikaan syömisistäni. Olen syönyt ihan hyvin. Melko epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin syönyt. Mä en ole edes viittinyt kirjoittaa siitä koska kaikki on ollut ihan hyvin. Viime viikkoina on tullut taas ajatuksia. Sellaisia kuin:
" Haluan laihtua. "
"Olen lihava"
"Haluan että mun luut näkyy kunnolla"
"Vaaka näyttää liian isoa numeroa" yms..
Mutta en mä sitten tiedä. Haluan olla laiha, mutta toisaalta haluaisin olla terve. Ajatuksia ei ole niin paljoa, mutta on kuitenkin silloin tällöin. Ahdistaa edelleen syödä ryhmissä, kun kaikki katsoo. Ahdistaa syödä koulussa. Välillä välttelen syömistä ja siirrän sitä eteenpäin vaikka olisi kuinka nälkä. Mä en tiedä mitä teen tän syömisasian kanssa. Mä en tiedä mitä ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3