I can't tell you how to make it go

Tää viikko on ollut kauhea. Täynnä kaaosta, itkua ja ahdistusta. En muista paljoa tältä viikolta. Paitsi se että lintsasin tunneilta, mietin mitä teen mun elämällä ja ahistuin koulusta miettien mitä teen siellä. Tiiän että mun on pakko käydä lukio, mutta en jaksa mennä sinne. En jaksa niitä ihmisiä enkä niitä tunteja. Onneksi mulla on opolle aika maanantaina. Jos siellä selviäis paremmin mitä mä teen..

Ääniä on ollut ja muita harhoja myös. Oon nähnyt epämääräsiä varjoja ja hahmoja milloin missäkin viimeksi eilen illalla parvekkella. En enää suhtautua ääniin päässäni ääninä. Mä en enää tiiä jos ne vaikka onkin totta? Eilisen loppuillan olin ihan paniikissa kun näin pätkiä elokuvasta jota äiti ja mummi katto olkkarissa. Päähenkilö joutui sairaalaan ja näki siellä harhoja. Sen jälkeen näin parvekkeella niitä hahmoja ja pelkäsin että joku kiipeää alhaalta parvekkeelle ja hyökkää mun kimppuun. Juoksin kämppää ympäri ja vessassa yritin nopeasti pestä hampaat koska pelkäsin jonkun hyökkäävän mun takaa kun en enää luottanut peilin luomaan kuvaan.

Olen myös ajatellut melko paljon mun ex-säätöä. En tiedä miksi. En osaa päästää irti vaikka siitä on jo melkein vuosi....

Voi kun kevät tulisi jo.