Nyt pystyn kirjoittamaan. Pahin vaihe on ohi, kai? Ei mulla hyvä olo ole, mutta ei niin paha kuin pari viikkoa tai viikko sitten. Olin tänään polilla. Ekaa kertaa kolmeen viikkoon... Edellisellä kerralla se ei tajunnut mua ollenkaan ei vaikka sanoin etten jaksa enää. Tällä kertaa avauduin hieman enemmän. Siitä kuinka äänet on tullut takasin ja kuinka vielä viikko sitten pelkäsin iltoja,koska pelkäsin tekeväni jotain itelleni. Siitä että muutaman kerran viilsinkin ja se sai äänet pois vähäksi aikaa. Kerroin myös etten jaksais käydä koulussa enää. Oon jo ottanut yhen kurssin pois enkä enempää voi vähentää. Se kysyi että voisinko mä pitää taukoa koulusta. Sanoin et en voi koska olin jo toissaviikolla (?) pois monta tuntia flunssan takia. Ehdotti taas lääkitystä mutta en aio niitä edelleenkään syödä vaikka välillä haluaisinkin alottaa lääkityksen ja saada turran olon, ettei tarvitsisi tuntea mitään. Seuraava aika onkin kuukauden päästä...
Oon nukkunut aika hyvin ja paljon viime aikoina mutta väsyttää silti. Ei kauheasti mut jonkun verran. Koulu väsyttää ja koulutehtävät sitäkin enemmän. En saa aikaiseksi mitään, mietin koulujuttuja ja ensimmäinen ajatus on etten jaksa. En ole saanut aikaiseksi kirjottaa edes uutta lukujärjestystä kaapin oveen vaikka jakso on jo puolessa välissä. Teen sen aina mielelläni eikä siinä mene edes kauaa mutten vaan jaksa.
Käytiin koko perheen voimin lukuunootamatta tätiä kattomassa pappaa sairaalassa. Se oli kaatunut pahasti ja liikkuu nyt telineen avulla puol askelta kerrallaan. Alkoi itkettämään kun näin sen kun mentiin sinne. Vaikka se on tehnyt pahoja asioita ja aiheuttanut paljon surua. En vaan pysty käsittämään että se on niin huonosa kunnossa... Musta tuntui ettei se edes huomannut mua, se ei puhunut mulle sanaakaan, siis ainakaan mulle yksin. Yleensä se aina iloitsee kun näkee mua... Tulin siitä vähän surulliseksi myös... Kun oltiin lähdössä vietiin se äidin kanssa ylös ja kun oltiin lähtemässä halasin sitä ja se halasi mua takasin ja puristi mua lujasti.
Kaikki tuntuu niin sekavalta. Kunpa kevät piristäisi vähän edes. En tiiä enää ollenkaan mitä teen mun pään kanssa. Hukunko mä kokonaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3