Mä raivostun pienestä. Miten musta on tullut tälläinen? Miks mä en voi olla normaali? Itken sitä etten kykene menemään tunnille. Itken kun en tiedä mitä teen mun elämälle. Tälläistäkö tää mun elämä on? Lopetettuani kirjan lukemisen tajuan, että mä olen olemassa enkä eläkään tuota kirjan elämää. Muistan elämäni. Yhtäkkiä tulee tyhjyys. En tiedä taaskaan mitä mun pitäisi ajatella niin kuin eilen kun näin bussin ikkunasta vanhan kaverin seisovan metroasemalla.
Mietin elämääni. En jaksa elää tätä elämää. Haluan nukkua pois. Vaipua kauniiseen syvään uneen, josta en enää heräisikään.
Tekisi mieli sanoa sille yhdelle että unohtaa mut ja mun olemassaolon. Eilen illalla kun juteltiin sanoit että jäät ajattelemaan mua ja kysyin miksi. Et edes kunnolla vastannut kysymykseen. Teki mieli sanoa älä ajattele mua. Mä en oo oikeeta seuraa jos haluat joskus päästä masennuksestasi eroon. Älä tuhlaa aikaas.
Deep, deeper, deeper inside
Pull the wool nice and tight so that it covers your eyes. Can't find a God, a love, a Jesus, a father . I don't even care that much. So why do I even bother?
So let me just end how I was gonna begin
Don't waste your time waiting cause I'm going back in
❤ i feel you.. etkä todellakaa kuole. ET TODELLAKAAN.
VastaaPoista❤
VastaaPoista