Opolla meni ihan hyvin. Tai no jos ei lasketa sitä että ahdisti selittää omasta elämäntilanteesta. Kerroin että asun mummin luona ja että se on huonossa kunnossa. Ja sen että äiti vaatii multa liikaa. Sen ettei toi poli tunnu auttavan kun aikoja on vaan kerran kuussa. Opo sanoi että voin jättäytyä pois enkun kurssilta jos tuntuu etten oikeasti pysty menemään sinne. Se sanoi että oon pärjännyt hyvin koulussa kuitenkin. Että oon joutunu ottamaan vastuuta enemmän kuin mistä mun ikäiset yleensä tietääkään. Tuli tosi vasivaantunut olo.. Puhuttiin myös ilta- ja etälukiosta. Sovittiin että katotaan tää kevät ja mietitään syksyllä uudestaan. Ahdistaa vaan niin paljon etten tiää pärjäänkö tätä kevättä.
Äsken kävin päivittämässä mun asiakassuunnitelmaa sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan kanssa. Oli ahdistavaa puhua uudelle sosiaalityöntekijälle koska se on mies. Oli todella vaivaantunut ja vaikea olo. Molempien mielestä nyt olisi just sopiva aika saada se asunto kun tässä on puolitoista vuotta aikaa ennen kuin jälkihuolto loppuu. Loppuu? Mitä mä sitten teen kun toi loppuu? Miten mä pärjään sitten kun en saa tukea ollenkaan?
Olo ei ole kadonnut mihinkään. Ahdistaa, masentaa ja nään harhoja edelleen. Nukuin viime yönä 9 tuntia. Ihmeellistä koska kahtena sitä edeltävänä yönä nukuin 6 ja 4 tuntia. Johtuu varmaan siitä että pakotin itteni menemään nukkumaan koska olinkin tosi väsynyt. Noi 6 ja 4 tuntia johtuu siitä että pakotin itteni valvomaan. En mä ansaitse unta.
Harhoja on useemmin. Nään vilahduksia hahmoista tai ihmisistä vähän väliä. Mun pää on ihan sekasin. Epätodellinen olo. Toissayönä kun olin alkamassa nukkumaan ja suljin silmät näin verisiä ihmisiä, jotka tulivat mua kohti. Pystyin kumminkin nukahtamaan jossain vaiheessa.
Milloin mun jaksaminen loppuu kokonaan? Millon tulee se päivä kun jään oikeasti vaan makaamaan sänkyyn enkä jaksa nousta? Milloin tulee se päivä kun nukahdan enkä enää herääkkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3