29. kesäkuuta 2014

Thinking, thinking and one more time thinking

Oon ajatellut todella paljon parina viimeisenä päivänä. Kaikkea, kaikkia, elämää, ihmisiä, asioita... Myös erästä kusipäätä jonka annan uudelleen ja uudelleen särkeä mun sydämen enkä ees pistä vastaan. Annan sen vain viedä mut ja sitten palauttaa takaisin särkyneenä. Yhden asian tiedän mä en ikinä saa sitä omakseni.

Olen myös alkanut kieltäytymään jonnekin lähtemistä sen takia, että kuvittelen olevani riesa. Muilla on hauskempaa ilman mua. " olisitpa sä ollut paikalla ja nähnyt kuinka serkkusi osasi pelata minigolfia." " meillä oli tosi hauskaa siellä saaressa" 
Nyökkään ja sanon että kiva et teillä oli hauskaa ja perään feikkihymy. Perhettä on niin helppo kusettaa ja huijata. Ne uskoo mitä vaan.

Haluan edelleen laihtua, mutta mä en pysty siihen ja tunnen itteni niin paskaksi. En oo laihtunu yhtään. En jumalauta gramman grammaa. Kun saan rahaa hankin digitaalisen vaa'an. Heti kun oon saanut maksettua laskut, velat ja bussikortin. Pitäisi hankkia kastajaislahja ja rahaa seutulippuunkin. Mulla ei ole kuin euro ja kaksi röökiä jotka paras ystävä ihanasti heitti mulle mun huomaamatta. Mä en tiedä mitä tekisin ilman sitä ♥.

Mä olen tällä viikolla viiltänyt monena päivänä. Eilen en halunnut viiltää koska vihaan mun arpia, joten hakkasin jalkojani mustelmille. Säälittävää. En tiedä mitä muutakaan oisin tehnyt. Vihaan itseäni niin paljon. Olen niin huono. Parina iltana on tehnyt mieli tehdä jotain tosi tyhmää. En tiedä mitä mutta jotain. En ole viitsinyt. Osaksi koska en ole keksinyt mitä tekisin.

Pitäisi puhua polilla seuraavalla kerralla mun lääketyksestä joka ei enää tehoa. Kyllä se auttoi sen vajaa puol vuotta ja sitten se vaikutus taas loppui. Mä en tiedä mitä mä teen. En tiedä mitä teen itseni kanssa. En tiedä mitä teen mun elämän kanssa. En tiedä mistään mitään. Voi kun tietäisinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

get lost <3