I wanna cry but I can't

Mä en edes tiedä mistä mä aloittaisin taas. Mun päässä on miljoona eri ajatusta ja ne pyörii ympyrää kuin pienet lehtitornadot syksyisin. Ympäri ja ympäri. Ensin mä vihaan itseäni. Mä vihaan itseäni niin paljon. En oo varmaan ikinä vihannut näin paljon. Haluun vaan repiä itteni ulos tästä kuoresta ja leijua johonkin kauas. Kävin vaa'alla aamulla ja painoin 39 kiloa. liikaaliikaaliikaa. ääni mun päässä huutaa että mä olen edelleen läski. Mä melkein uskon sitä ja yritän olla syömättä mutten taaskaan onnistu täysin. Mä vihaan itseäni loputtomasti.

Miksi mä en voi päästää irti muistoista ja huonoista ihmisistä jotka on vaan satuttanut mua? Miksi mä en vaan osaa unohtaa? Mä en vaan kykene. Mä olen liian heikko että pystyisin unohtamaan. Mä yritän koko ajan mutten vaan pysty. Ne kaksi ihmistä pyörii mun päässä vaan ympyrää. en jaksa tätä samaa paskaa enää. Yritän vetää feikkihymyn mutta mä en pysty. Se sattuu henkisesti ja fyysisesti. Mä en kykene hymyilemään. Mä en kykene enää myöskään itkemään. Olen vain naama peruslukemilla eikä kukaan tiedä mitä ajattelen. Ehkä niin on vain parempi. En pysty sanomaan kaikkea ääneen ja kuvaamaan mun fiiliksiä niin tässä muutama kuva fiiliksistä ja sit kans lävistyksistä joita haluisin myös muutama kuva.