Mä kirjoitan taas lyhyen tauon jälkeen. En oo jaksanut kirjoittaa. En ole vaan jaksanu. Mä oon viime päivinä suuttunu niin monta kertaa eri ihmisille että ihmettelen itsekin. Ja muut ihmiset on myös monta kertaa suuttunut mulle. Ehkä mä ansaitsen sen. Ainakin perheen osalta. Oon niin kauhee. En viitsi sanoa muuta. Tiedän etten oikeesti ehkä ole mutta nyt tuntuu siltä ja on tuntunut nyt pari päivää. Olen varma, että mun perhe oikeesti kyllästyy muhun kohta ja heittää mut pois. Roskikseen. Tai johonkin. Emmä tiedä. . .
Oon ollut viime päivinä huono lukemaan... Aloitin Nikolai Gogolin Kuolleet sielut mutta en jaksa lukea sitä. Johtuu varmaankin (luultavasti) siitä että se on kirjotettu venäläisittäin. En ole ennen lukenut venäläistä kirjallisuutta. Ois ihan kiinnostavaa sinänsä lukea mutten vaan jaksa. En jaksa sitä enkä jaksa tota enkä tätä enkä yhtään mitään. . . Kyllä mä oikeesti jaksan. Leikin vaan etten jaksa. Emmä jumalauta tiedä leikinkö vai enkö oikeesti jaksa. EN TIEDÄ.
Kuntoutuksessa on ollut ihan mukavaa ja oon tykännyt olla siellä ja viihtynyt niiden ihmisten seurassa. Kenen muun seurassa mä viihdyn kun parhaan ystäväni?? En yleensä kenenkään. Tää on todella pelottavaa ja yllättävää. Mä myönnän. Mua pelottaa. Asiat. Ihmiset. Tapahtumat. Minä.
Mulla on alkanut tulemaan toiveikas olo tulevaisuuden suhteen. Ehkä musta oikeesti tulee jotain. Ehkä mä saavutan mun unelmia. Mä toivoisin ja haluisin niin paljon. Vaikka välillä iskeekin se toivottomuus ettei musta ole mihinkään ja mun pitäis vaan kadota.. Nyt. Tällä hetkellä. Mä yritän kovasti uskoa. Itseeni. Tulevaisuuteen. Muihin ihmisiin. Toivottavasti uskominen auttaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3