26. tammikuuta 2014

Keep calm and stop eating

Istun sunnuntai-iltapäivän kirkkaassa valossa. Kotivaatteet päällä koska muuten jäätyisin kylmyydestä vaikka olenkin sisällä. Varpaat ja sormet ovat jääkylmät kuin elävällä kuolleella. Silti sydämeni vielä tässä lyö.

37,5 kiloa. Olen laihtunut puoli kiloa. Niin vähän. Piti lopettaa herkkujen syönti ja silti ostin sen aarrearkku pussin alepasta. Tunnen kuinka vatsani huutaa tyhjyyttään. Yritän olla huomaamatta ja keskittyä kaikkeen muuhun. Olen yksin. Isoäiti nukkuu koska on valvonut myöhään. Istun olohuoneessa yksin kirkkaan valon tullessa väkisin ikkunoista sisään. Silmiäni aristaa. Paras ystävä on sukulaisten luona käymässä. Haluaisin seuraa mutten jaksa ottaa yhteyttä kehenkään. ei kukaan kumminkaan seuraani halua. Tärisen kylmyydestä ja ahdistuksesta. Huomenna on maanantai ja ensimmäinen tunti enkkua. Luin wilmasta että huomenna pitäisi olla suullinen esitys valmis kuuden hengen ryhmissä. En kuulu mihinkään ryhmään. Olen se joka ei ikinä viittaa ja istuu hiljaa eturivissä. Yrittää olla näkymätön ettei opettajakaan muistaisi minun olevan paikalla.

En ole viiltänyt kolmeen päivään. Haluan viiltää, mutta mulla ei vaan riitä voimat siihen. Mä en enää jaksa mitään. Pistävät ja kirkkaat kyyneleet pyrkivät ulos silmäkulmista. En halua olla täällä. Haluan pois. Ahdistaa niin että hajoan pirstaleiksi.

Kyyneleet tulevat ja vangitsevat minun tuskani. Ahdistus puristaa rintakehää ja vatsaa. Vatsa huutaa nälkää saamattaan ääntään kuuluviin. Silmät tuijottavat näyttöä. Näyttö on kirkas , yhtä kirkas kuin valo joka tulvii ikkunoista sisään. Näytöllä loistaa kuvat. Kuvia syömishäiriöistä, tekstejä syömishäiriöistä. Mitä minä haen tuolla sanalla mitään kun minulla ei edes ole syömishäiriötä? Älä ole typerä, olet vielä liian painava olemaan lasikeiju. Täydellinen lasikeiju joka tanssii höyhenenkevyenä jäällä. Tanssii loputtomiin ja lopulta katoaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

get lost <3