Im so depressed...

Ahdistaa. En ees tiiä minkä takia. Ei mulla ole mitään syytä sille. Mä vihaan itteeni ja mun tyhmiä ajatuksia ja unia. Eikä se lääke auta tähän ahistukseen ollenkaan. Vaikka läälkäri väitti että auttaa. Polin lääkäri ehdotti et nostetaan annostusta. Se halua tavata mut ens viikollakin. Sano olemansa huolissaan musta. Että pystyykö se luottamaan että mä tuun manantaina tapaamaan mun psykaa. Joo kyllä voit luottaa, en tee mitään.

Lähden huomenna aamupäivällä kouvolaan sukulaisilla käymään. Pitäs tehdä vielä maanantain läksyt ja siivota ja tehä vaikka ja mitä. Pää hajoo ja räjähtää kuin ydinpommi. Mä en tuu olemaan ikinä tarpeeksi hyvä. Hyvä ihminen. Mussa on aina jotain vikaa itseni ja muiden mielestä. Voiko joku pliis kertoa mulle mitä mun pitää tehä että muhun ollaan tyytyväisiä? Aivan en voi tehdä mitään. Mun pitäs olla oma itseni ja silti sen takia mulle valitetaan miksi oon tällänen kun oon ja kuinka paljon oon muuttunu, ei me enää tunneta sua. No mitä mun sitte ois pitäny tehä kun ei mua hyväksytä sellasena kun mä olen. Antakaa mun olla sellainen kuin haluan ja millainen mä olen.

Mä en ole kynyt ainakaan viikkoon vaa'alla. Mä en tiedä paljon mä painan. Se ahistaa mua suunnattomasti. Mä haluan tietää paljon olen lihonut tai laihtunut. Mä en tiedä mitä mun pitäs tehä mun painon tai laihduttamisen suhteen. Oon ihan sekasin muutenkin. Koulu viikko meni ihan hyvin ellei lasketa sitä että olin koulusa älyttömän väsynyt. No mitäs menen kahdentoista jälkeen illalla nukkumnaa. Menisit nukkumaan ajoissa ni jaksaisit herätikin ajoissa. Hullu. Säälittävä. Näkymätön. Angstinen. Paska. Ei ikinä tarpeeksi hyvä tähän maailmaan.