Oon helvetin hämmentyny. Mä en oo kirjottanu tänne vähään aikaan. En ees muista millon viimeks. Pari vko sitte? Mut mul on ollu aika paska olla. Oon syöny sitä lääkettä sen 75 mg aamusin. Huomenna se nostetaan 150 mg.. En ees oikeestaa haluis syödä sitä. En tiedä haluunko mä edes parantua tästä. Puhuin sille tänään ja kysyin ollaanko väleissä. Loputtoman keskustelun jälkeen päädyttiin siihen et ollaa kai. Se on kuulemma nähny mut muutaman kerran vaik oon luullu ettei se oo mua nähny. Mä vaan oon miettiny koko syksyn näitä asioita pienessä päässäni. Aamulla keräsin rohkeutta ja puhuin sille. Oon nähny yhtä viimevuotista kaveriikin. On ollu tosi mukavaa jutella ja puhua asioista. Mulla on ollu hirvee ikävä sitä. Mä en enää tiiä miltä musta tuntuu. Muutamana päivänä on tuntunu etten oo täällä enkä kuulu tänne. En enää tiedä kuulunko vai en. Sellane loputon tyhjyyden ja kuulumattomuuden tunne. Ei pysty seisomaan , ei pysty puhumaan, ei pysty seisomaan, ei pysty tekemään mitään. On kaiken ulkopuolella vaikka kävelee siinä metroasemalla. En pysty koskemaan mihinkään. Ihmiset kävelee mun läpi.
Katoan.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3