Peruin sen. Peruin sen päivän. Oon aika ilonen siitä koska haluun elää mut en vaan tiedä miten. En osaa elää. Mut pakko vaan yrittää. Ihan vaan siksikin et haluan nähdä kun serkku ja siskontytöt kasvaa. Haluan opiskelemaan ja parantua tästä. Siihen menee kauan. Mä olen vielä ihan pohjalla ja ylös on pitkä matka.
Mä yritän kovasti olla parempi. Olla parempi ystävä, sisko, täti, serkku, tytär ja tyttärentytär. Mä yritän mutta se ei välttämättä onnistu. Toivon että toi lääkitys auttais ja tehois. Toivon myös ettei mua ala kaduttaa että peruin päivän. Tää on liian vaikeeta....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3