Mä oikeesti uskon, etä tää maailma katoaa. Räjähtää palasiks. Se, Laulaja ja Hän on jättäny mut rauhaan ainaki vähäks aikaan.. Välillä kuulen Sen naurun.. Muuten mun päässä on karmivan hiljasta. Mun pitäisi kertoa tästä polilla tiistaina. Tammikuun viidennestä päivästä ja äänistä. Mut ei ne oo pwlkkiä ääniä ne on oikeesti olemassa. Mua pelottaa. Mulla alko eilen uus lääkitys Venlafaxin. Haittavaikutuksena on : väsymys, haukottelu, unettomuus, hikoilu, pahoinvointi.... en tiedä sit et tehooko tää lääke muhun ollenkaan. Itsetuhosuus ei oo ainakaa pahentunu , ihme kyllä.. Ahistanu kylläki entistäki enemmän jos se ees on mahollista.
Kaiken lisäks. Mun vanhat yläaste kaverit haluaa yhteistapaamisen joululomalla. Ahistaa sekin. Sanonko mä niille että se on viimenen kerta ku ne näkee mut _ikinä_. En tiedä. Mutta oon ilonen että saan nähä ne vielä kerran. Oikeesti mä en haluaisi kuolla. En vielä. Välillä tulee kyllä epätoivoinen tunne mä en pysty enkä jaksa mutta sitte aattelen tuleaisuutta ja mitä kaikkee kivaa voi tapahtua. Mun on pakko kuolla niin Se on sanonut mulle. Mä en oikeesti pysty tähän. Yhden asian oon tajunnut : mä tarvitsen apua ja äkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3