Olin nyt illalla bussissa tulossa kotiin ja ajattelin taas kaikkea. Oon miettinyt monta viikkoa psykologisten tutkimusten tuloksissa lukevaa prosessisairautta koskevaa kohtaa. " Nähdekseni kehittyvän prosessisairauden mahdollisuutta ei voida sulkea pois". Aloin tutkia netistä psykoosista ja skitsofreniasta tietoa ja mietin mitä jos mä sairastun psykoosiin tai skitsofreniaan.
Jäin bussista pois. Menin paniikkiin. Hirveästi ajatuksia. Eieieieieei. Enpystyenpystyenpystyenpysty. Joku tulee kohta ja tappaa mut. Eieieieieiei. Rauhoturauhotuenpystyenpystyenpysty. Pääsin kotiin, suljin oven ja luuhistuin lattialle ja purskahdin itkuun. Täällä asunnossa on varmasti joku. On onon varmasti. Eieieie mä en jaksatätä. MÄENJAKSA. En uskaltanut liikkua. Vaivolloisesti riisuiduin ulkovaatteista ja menin istumaan sängylle ja aloin itkemään uudestaaan. Mitä mä teeen? Mä en oikeesti jaksan tätä taas. Mun voimat ei riitä tälläseen. Eieieieieeieieieieieieieiei. Enpystyenenenenpysty. EN PYSTY ENKÄ JAKSA. EI. Mitä vittua mä teen itteni kanssa? Mä en oikeesti pysty tähän.
Voin niin samaistua tähän tekstiin. Paniikki-, ja itkukohtaukset on ihan kamalia kun ne vaan iskee. Iskee niin kovin lujaa ja yllättäen. Voimia hirmusesti, niitä sä tarvitset <3!
VastaaPoistaNiin on ihan hirveitä.... Kiitos paljon❤ samoin sulle❤❤!!
Poista