Four years

Menen bussilla hautausmaan ohi ja mietin, että jos olisin onnistunut neljä vuotta sitten olisin siellä isän ja isovanhempien kanssa. Olen iloinen kumminkin etten onnistunut, koska silloin olisi ikinä tutustunut parhaaseen ystävääni, nähnyt serkkupoikia enkä olisi päässyt näkemään siskontyttöjäni.


Mulla on mennyt näiden neljän vuoden aikana välillä paremmin kuin silloin ja myös paljon huonommin. En voisi kumminkaan satuttaa läheisiäni sillä tavalla. Silloin en ajatellut läheisiäni vaan vain itseäni.


Tästä kaikesta huolimatta mut valtasi pimeys kun olin tulossa kotiin. Mietin, että en onnistunut neljä vuotta sitten mutta onnistuisinko nyt. Ahdisti ja masensi helvetisti. Se meni kumminkin ohi noin 20 minuutissa. Ahdistaa ja masentaa vieläkin vähän, mutta selviän tästä olosta.


Joulu on pian. Olen joulun yksin, koska viettäisin esim sukulaisten luona joulua alkaisi ahdistamaan ja tulisi ulkopuolinen olo. Mummi ei halua olla mun kanssa tekemisissä. Eno ja täti ei ole pitänyt muhun mitään yhteyttä vaan näkevät mielummin äitiä ja mummia. Äitiin pidän yhteyttä, mutten oo siitäkään jaksanut nähä. Haluan olla joulun sitten mielummin yksin. Varsinkin kun tää on mun eka joulu omassa kodissa. Ehkä joulusta tulee ihan kiva.


Polilla olin tällä viikolla ja puhuttiin mummista ja sen narsistisista piirteistä sekä mun vaihtelevasta voinnista. Psykologi anto uuden ajan vasta tammikuun alkuun.