Long time

Mä en ole kirjoittanut pitkään aikaan taaskaan. En oo vaan saanut aikaiseksi. Pari viikkoa sitten olo oli tosi paha. Kuulin harhoja, viiltelin ja suunnittelin itsemurhaa. Mulla oli järkyttävä ahdistus koko ajan enkä pystynyt olemaan hirveästi koulussa. Olo meni yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ehdin jopa jo hakemaan lääkärin määräämät Ketipinorit apteekista, mutta en olekaan tarvinnut niitä. Lääkäri oli ehdottamassa myös osastoakin, onneksi ei tarvinnut lopulta kuitenkaan.


Nyt mulla on suht ok olo. Ahdistaa kyllä jonkin verran, mutta pärjään sen kanssa. Koulu pelottaa ja ahdistaa. Se että mulla on yksi kurssi. Se, että pitäisi käydä hakemassa uusintakuulustelulappu matikan kokeen uusimista varten. Jännittää huominen kun saan tietää mitä sain psykologiasta. Meniköhän sekin ihan penkin alle...


En ole hirveästi jaksanut nähdä ketään paitsi parasta ystävää ja silloin tällöin äitiä. Tänään näin äidin. Mentiin kauppakeskukseen ja nähtiin siellä mummi jota en ollut nähnyt yli kahteen kuukauteen välirikon takia. Mulla ei ollut/ole mitään sen näkemistä vastaan mutta sillä on mun näkemistä vastaan paljonkin. Kun oltiin saavuttu kauppakeskukseen niin äiti soitti mummille ja mummi sanoi ettei jaksa nähdä mua eikä oo valmistautunut siihen. Aloin itkemään kun tuntui niin helvetin pahalta. Koko kaksi tuntia mitä kaupoilla oltiin kului lähinnä niin että mummi vältteli mua, ei edes alkuun katsonut mua vaan puhui pelkästään äidille. Loppuvaiheessa se sentään vastaili jos sanoin jotain ja nopeasti katsoi mua silmiin. Oli kiva nähdä sitä, mutta oli se myös ihan saatanan raskasta. Tuli vain sellainen olo, että mä oon niin huono ja paska ihminen. Kumpa se voisi joskus antaa mulle anteeksi. Tuskinpa, en mä sen anteeksiantamista ansaitse.


Tänään lääkärillä ihmettelin kun viimeksi sain BDI:stä 47 pistettä, mutta tänään 32. Miten se voi muuttua näin lyhyessä ajassa noinkin paljon.


Mä tunnen itseni niin huonoksi ja kelvottamaksi. Haluan vaan nukkua. mä en jaksa enää. en oikeesti vaan jaksa. onko mun pakko olla tälläinen. vihaan itseäni niin paljon. mä en ansaitse mitään.