....

Mä en jaksa huolehtia itsestäni. Jaksan kyllä pukeutua ja harjata hiukset, mutta en jaksa henkisesti huolehtia itsestäni. Olen ottanut uuden lääkkeen viimeksi maanantaina. Mä en vaan ole jaksanut ottaa sitä. En mä halua syödä mitään helvetin lääkkeitä. En mä suostu sellaseen. Meinaan kyllä ensi viikon hoitokokouksessa esittää kuinka lääkkeen alkuhaittavaikutukset on loppunut ja voin hieman paremmin. Niin joka tarkoittaa hysteerisiä naurukohtauksai joita en pysty itse hallitsemaan. En kykene enää hallitsemaan itseäni. En enää.

Mä olen viiltänyt viimeksi yli vikko sitten. Tänään mun on pakko. Olen koko viikon halunnut viiltää. Mä olen niin huono ja kauhea ihminen. En kestä itseäni. Olen pikemminkin enemmän susta huolissani. Mä en halua menettää sua. Mä en voi menettää sua. Koska sitten mulla ei ole mitään. Ei mitään tai ketään joka pitäisi mua edes vähän lähempänä valoa ja toivoa. Mä en voisi ikinä antaa anteeksi itselleni jos sulle tapahtuisi jotain. En olisi ollut tarpeeksi sulle tukena. Olisin ollut niin huono. En... Pysty edes.. Ajattelemaan maailmaa... Ilman sua. Ilman sua ei ole maailmaa. Ei mulle. Jos sä lähdet mä katoan enkä enää ikinä tule takaisin.

Ajattelen sua ja kaikkea mitä olen sanonut väärin. Yritän nieleskellä kyyneleitä. Kurkkuun sattuu. Vaikka mä ikinä koskaan  (epätodennäköistä) jäisin henkiin jos lähtisit, en olisi ikinä ennallaan. En olisi enää minä. Jos sä lähdet mun sielu kuolee. En enää pysty pidättämään kyyneleitä. Näppäimistö sumenee silmissä. En pysty tähän. Rakastan sua helvetisti liikaa että pystyisin ajattelemaan asiaa pidemmälle. En pysty tähän.

Vajoan taas alemmas vaikka yritän pysyä pinnalla sun takia. Sä et saa mua uppoamaan tai putoamaan mä teen sen ihan itse. Sä autat mua pysymään pinnalla. Muista se. Älä ikinä syyt'ä itseäsi. Älä edes ajattele että veisit mut mukanas pohjaan. Teen sen vapaaehtoisesti kosaka sä olet mun maailma. ja elämä. ♥