Kun istuin siinä sitä vastapäätä tajusin ettei se oikeesti ymmärrä mua. Se ei tiedä miltä musta tuntuu. Jauhaa vaan jostain lapsuudenajan traumoista. Ois tehny mieli huutaa että mua ei jumalauta kiinnosta! Mua ei kiinnosta! Mä en jaksa tota kaikkea paskaa uudestaan! Taas uudestaan! Ei mulla ole voimia siihen! Ei ! Ei nyt!! Sen sijaan, että olisin alkanut huutaa istuin siinä hiljaa ja kuuntelin sen teorioita. Halusin itkeä. Niin paljon mua sattu. Sattuu nytkin. Ei mua auta se positiivinen ajattelu mua vaan auttaa jos joku kuuntelee mua ja ymmärtää mua. Onneks sitä varten on ystävä. Ihanin ihminen mun elämässä tällä hetkellä. Se ei vaadi multa mitään. Se ei kysele. Se vaan on siinä ja kuuntelee ja tukee mua. Ja mä yritän kuunnella ja tukea takaisin. Mihinkään kysymykseen mitä se kysy multa , en osannut vastata. Mä en tiedä. Mä en jaksa. Mä en tiedä enkä oikeesti jumalauta jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3