Yeah, too many fucking thoughts. Me tehtiin se. Me mentiin bussilla Pasilan aseman ohi ja Auroran eteen. Käveltiin ratikkapysäkille odottamaan ratikkaa ja toivottiin, että se tulis nopeesti ettei meiän tarttis olla siinä kauempaa. Paljon ajatuksia päässä. Tiedän, että sä oot kokenut siellä paljon ja mä vaan pari tuntia. Uskon, että silti molempien muistot on yhtä vahvoja. Me tehtiin se ja selvittiin. Seistiin siinä ratikkapysäkillä ja molempia hermostutti kauheesti. Sitten vihdoin se ratikka tuli ja päästiin siihen. Huojennus siitä, että pääsi pois sieltä.
Metrossa paalumatkalla kotiin päin molemmat oltiin ihan transsissa. Tähän päivään mahtu niin paljon asioita, tunteita ja muistoja. Mä olen ylpeä meistä. Varsinkin susta. Ollaan vahvoja ja päästään tästä kaikesta yli.
Tän kaiken jälkeen mun pää meinaa räjähtää. Negatiivinen ääni sanoo mulle että oon läski ja mun pitäis tappaa itteni, mutta tiedän itteki et ne ei oo oikeessa ne äänet. Säkin sanoit ettei oo. Mä uskon sua mieluumin kun ääniä mun päässä. Mä haluan uskoa siihen ettei mun pidä tappaa itteeni.
Haluan oikeesti uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3